KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Aamupalvelus aamulla


Meillä on kirkkokunnassa pääsääntöisesti käytössä se slaavilainen perinne, jossa lauantai-iltaisin ja juhlien aattona toimitetaan vigilia. Tämä jäänne kokoöisestä palveluksesta pitää sisällään ehtoo- ja aamupalveluksen yhdistettynä.

Kreikkalaisessa perinteessä aamupalvelus toimitetaan nimensä mukaisesti aamulla liturgian edellä. Aattona toimitetaan pelkästään ehtoopalvelus. Sekin kestää pitempään kuin puoli tuntia, kun siinä käytetään kaikkia veisuja jotka siihen kuuluvat. Meillä on yleisesti käytössä pelkkä pintaraapaisu oktoehoksen veisuista ja mineasta, jolloin aamu- tai ehtoopalveluksen todellisesta kokonaisuudesta ei ole yleensä tietoakaan.

Miksi aamupalvelusta ei meillä sitten toimiteta aamuisin?

Aamupalvelus ja liturgia koetaan tietenkin raskaampana kokonaisuutena. Kirkkoon voi kuitenkin tulla myös pelkästään liturgiaan, jos aamupalvelus sen edellä tuntuu liian pitkältä. Lisäksi meillä on tietysti myös yleistä muutosvastarintaa tällaisia uudistuksia kohtaan. Tutusta ja turvallisesta kaavasta poikkeaminen tuntuu pelottavalta ja vähemmällä pääsee, kun muutoksia ei tehdä ollenkaan. Suoranaiselle laiskuudellekin etsitään oikeutuksia mitä moninaisimmin keinoin.

Löytyykö aamupalvelukselle aamulla sitten hyviä perusteita?

Paras peruste on tietenkin teologinen, koska kysymys on jumalanpalveluksesta. Aamupalveluksen tekstit viittaavat aamuun ja auringonnousuun: ”Kunnia olkoon Sinulle, joka näytit meille valkeuden!” Ylösnousemuksen sanomasta todistivat naiset aamuvarhaisella. Jokaisen sunnuntain keskeisin teema on nimenomaan Kristuksen ylösnousemus. Lisäksi papin lukemat aamurukoukset viittaavat suoraan aamuun. Niissä esimerkiksi kiitetään Jumalaa siitä hän on sallinut meidän nousta vuoteistamme. Tuntuu suoraan sanottuna typerältä lukea sellaisia rukouksia illalla seitsemän aikoihin. Rehellisempää on lukea ne rukoukset aamulla ennen liturgiaa. Tämä ei vaadi kovin suuria ponnisteluja, sillä kirkkoon pitäisi tuolloin tulla ehkä 10 minuuttia aiemmin. (Mainittakoon tässä yhteydessä sekin, että meillä Nurmeksessa näitä "salaisia" aamurukouksia luetaan ääneen niiden oikeissa kohdissa. Palaan tähän asiaan joskus myöhemmin.)

Paljon on niitä ihmisiä, jotka heräävät sunnuntaisin paljon ennen liturgian alkamista. Heistä monet ovat valmiita tulemaan yhtä hyvin aikaisemmin kirkkoon aamupalvelukseen, kuin odottaa liturgian alkamista kotonaan. Näistä ihmisistä monet ovat myös iäkkäitä, jotka eivät uskalla lähteä välttämättä iltaisin lauantai-iltaisin kirkkoon.

Aamupalvelukselle aamulla on hyviä perusteita. Muutosvastarinta ja siihen usein kytkeytyvä laiskuus eivät ole hyviä perusteita etenkään kirkollisissa asioissa, joten siihen on turha vedota. Muita käytännönläheisiä perusteita varmasti löytyy, mutta ne eivät voi kuitenkaan tehdä mitättömäksi sitä, etteikö aamupalvelusta kuuluisi teologiselta kannalta toimittaa nimenomaan aamulla.