KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kritiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kritiikki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Julkisuuden nimissähän saa tehdä mitä haluaa

"Pussy Riot ei ole hyvä bändi, mutta heillä on oikeus tehdä aivan mitä haluavat, sanoi Kissin basisti ja lauluntekijä Gene Simmons."  MTV3 nettiuutiset 22.8.2012 (LINKKI)

Pussy Riot juttua on tässä veivattu jo minun osaltani kyllästymiseen asti, mutta tuo edellä oleva otsikko aiheutti hieman närästystä. En aio tässä yhteydessä ottaa kantaa bändin saaman tuomion pituuteen ja sen oikeudenmukaisuuteen. Haluan tarkastella tätä asiaa hieman toisesta vinkkelistä. - Nimittäin kirkkokansan suunnasta.

Kirkko ja jumalanpalveluselämä on uskovaisen elämässä kaikkein rakkainta. Tai ainakin näin sen tulisi olla, koska siinä heijastuu myös rakkaus Jumalaa kohtaa. Kirkko rakennuksena on taivasten valtakunnan ikoni ja oikeastaan se ei ole pelkästään ikoni, sillä liturgiassa Jumalan valtakunta tulee eläväksi jo tässä ajassa.

Minun on hyvin vaikea kuvitella mitään sen julmempaa tekoa (nimenomaan kirkkokanssa kohtaan) kuin se, että tuo ainutlaatuinen hetki keskeytetään tuolla tavoin. Kirkkomummoja ei lopulta kiinnosta, että mitkä ovat Putinin ja kirkon johdon välit ja se, että onko patriarkalla oikeasti arvokas Rolexi kädessä vai ei. Heitä kiinnostaa juuri tuolla hetkellä heidän suhteensa Jumalaan ja, että juuri tuolla hetkellä heillä on mahdollisuus heittää pois kaikki maalliset huolet ja kulkea kohti Kristusta. Mitä sitten tapahtuu, kun heidän ja Kristuksen välissä seisookin jotain aivan muuta?!?

Näkyvyyttä olisi varmasti saanut Kremlin edustalla tai vaikkapa patriarkan virka-asunnon edustalla, jos näin olisi haluttu tehdä. Pääasiassahan kritiikki oli suunnattu heitä kohden. Mielestäni kirkko ja sen jumalanpalvelus kohteena oli täysin väärä valinta. Eniten siinä kärsi sillä hetkellä tuo kirkkokansa. Sen jälkeen siitä on varmasti kärsinyt tarpeettomasti kirkkokin (oli sen yhteydet maallisiin päättäjiin mitkä tahansa).

Mutta teon jumalattomuus (jos tällaista ilmaisua voi käyttää) muuttui lopulta täydelliseksi sivuseikaksi, kun oikeusjärjestelmä rankaisi bändiä näin julmalla tavalla. Edelleenkin jaksan ihmetellä, että miten itse teko voidaan käytännössä julkisuudessa mitätöidä täysin. Tarkoitus ilmeisesti pyhittää keinot. Suuria ja näyttäviä puheenvuoroja käytetään ja alussa olleen Simmonsin lausauhduksen mukaisesti ihmisillä pitäisi olla "oikeus tehdä aivan mitä haluavat".

Minä en edelleen ota kantaa itse vankeustoimioon ja sen pituuteen tai siihen että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Mutta jos tässä pitäisi jokin puoli valita, niin valitsen kirkkokansan puolen. Heiltä tässä pitäisi pyytää anteeksi ja Jumalalta myös (jos tekijät Häneen jossain muodossa uskovat).


Jokainen kirkkorakennus on Jumalan valtakunnan ikoni oli se sitten pieni tsasouna tai iso katedraali. Meidän jokaisen kristityn velvollisuus on varjella pyhyyden kunnioitusta. Meillä on oikeus ilmaista mielipiteemme ja jopa kapinoida. Mutta silloin kohde pitää harkita huolella.
Suomessa aika ajoin tapahtuvat hautausmaiden sabotaasit eivät lopulta loukkaa yhteiskuntajärjestystä tai edes seurakuntaa. Ne loukkaavat niitä ihmisiä joiden läheiset ovat siihen hautausmaahan haudattu. Tässäkin tapauksessa Pussy Riotin kritiikki on saattanut olla täysin oikeutettua...ainoastaan paikka oli täysin väärä. - Paitsi tietenkin niiden mielestä, jotka ajattelevat, että julkisuuden nimissä saa tehdä mitä haluaa.


(...ja edelleenkin muistutan, että en tällä kirjoituksella ole pyrkinyt tukemaan oikeuden päätöstä tai väheksymään bändin jäsenten ihmisarvoa yms. Halusin vain tuoda esille vielä yhden näkökulman tässä niin sekavassa keskustelun borssikeitossa).

perjantai 6. toukokuuta 2011

Vanha kirjoitus kritiikistä

Kristus nousi kuolleista!

Koska en nyt juuri ehdi kirjoittamaan mitään tähdellistä, niin tarjoan teille blogikirjoituksen parin vuoden takaa:

http://andreinajatuksia.blogspot.com/2009/05/saisinko-kritiikkia.html

torstai 13. tammikuuta 2011

Vanha juttu kritiikistä

Koska jälleen kerran olen tilanteessa jossa aivoni eivät tuota mitään järkevää tekstiä, niin heitänpä tänne taas linkin eräästä aikaisemmasta kirjoituksestani. Tällä kertaa kysymys on kritiikistä...

http://andreinajatuksia.blogspot.com/2009/05/saisinko-kritiikkia.html


P.S. olen päivittänyt kuukauden kuvan. Ja kyllä. Minä olen Star Trek fani!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Saisinko kritiikkiä?

Ketäpä ihmistä sellainen palaute kiinnostaisi, jossa arvostellaan hänen omia puutteita tai epäkohtia?
Yleensä sellaiset jutut jättäisi väliin aivan ilomielin, vaikka niitä joutuukin aika ajoin kuuntelemaan. Nyt on kuitenkin niin, että kritiikistä pitäisi olla erittäin kiitollinen!

Ihminen sokeutuu ajan mittaan omaan toimintaansa, eikä lopulta huomaa mitä kaikkea hän tekee vaikeamman kautta tai suoraan sanottuna ihan väärin. Krittiikki palauttaa ihmisen takaisin oikeille raiteille. (Tietysti, aina löytyy krittiikkiä joka ei ole niin kehittävää, mutta on hyvä rauhallisesti kuunnella ja pohtia senkin merkitystä).

On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät saa paljoa palautetta. Usein he ovat esimiesasemassa olevia henkilöitä tai sitten muutoin silmäätekeviä, joita ei ole soveliasta arvostella. Voi vain kuvitella minkälaista vääristymää alkaa vuosien varrella syntyä, kun tällainen ihminen porskuttaa eteenpäin, uskoen oman toimintansa olevan täydellistä.

Ongelmana on usein myös se, että tällainen ihminen saattaa nopeasti ylittää sen pisteen, ettei hän edes kykene ottamaan tuollaista kriittistä palautetta vastaan. Hän siis suuttuu ja loukkaantuu verisesti tuolle palautteen antajalle, jota silloin pidetään toisarvoisena ihmisenä, sellaisena joka ei tiedä hölkäsen pöläystä näistä asioista.

On siis vaarallista olla esimies tai silmäätekevä. Harvat uskaltavat antaa palautetta ja ne jotka antavat saavat kuulla kunniansa. Sitten taas ne joilla olisi valtaa ja voimaa antaa tällaisille ihmiselle oikeutettua kritiikkiä eivät sitä tee. Päinvastoin. Virheitä ja muita suoranaisia väärinkäytöksiä vähätellään ja mielummin lakaistaan maton alle, niin ettei suuri yleisö saa niistä tietää mitään. Ja kuten arvata saattaa, tällöin ego senkun komistuu ja suurenee, kunnes ei meinaa edes mahtua ovesta sisälle.

On olemassa opinahjoja, joissa jokaisen suorituksen jälkeen käydään keskustelua ja annetaan palautetta jokaisen toiminnasta. Englannin kielinen sana taitaa olla kutakuinkin "debriefing". Tarkoitus on löytää puutteita omasta toiminnasta ja kasvaa ja kehittyä paremmaksi. Olen kuulut myös sellaisista kouluista, joissa oppilas joka ei suostu ottamaan kielteistä palautetta vastaan potkaistaan pihalle. Ja miksikö?
No siksi, ettei tällainen ihminen ole kehityskelpoinen. Jos kasvu ja kehittyminen pysähtyy niin se on todellisuudessa alamäkeä. Päivän sanat ovat kasvu, kehitys ja uudistuminen. Ihminen, joka ei tähän kykene, ei voi myöskään kehittyä tai kehittää omaa yhteisöään. Hänestä tulee lopulta kehityksen ankkuri. Ja se on kuulkaas surullista!

Suuren egon omaavalla ihmisellä pää hipoo kattoa!!!

Joten muistakaa palauttaa minut maan pinnalle aina kuin mahdollista. Eli antakaa kehittävää ja kriittistä palautetta. Ja kuten ystäväni Juhani Matsi on josus sanonut: "Kehua voi sitten selän takana."