Enemmistökö oikeassa? (Radiohartaus)

Radiohartaus 6.5.2017

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA ! 
- TOTISESTI NOUSI !

Elämme tällä hetkellä Kristuksen ylösnousemuksen juhlakautta, joka kestää Helatorstain aattoon saakka. Pääsiäinen on kirkkovuoden suurin juhla, sillä ilman ylösnousemusta koko julistuksemme olisi merkitystä vailla. Tai kuten pyhä apostoli Paavali tämän kiteyttää ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessään: “Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” (1. Kor. 15:14)

Keskellä tätä ylösnousemuksen iloa ja riemua meidän on kuitenkin myönnettävä se tosiasia, että kristityn ihmisen elämä on vastavirtaan kulkemista. Maallistuneisuuden virta on voimakas.
Jos emme elä harkitsevaisuudessa ja näe vaivaa, niin joudumme tuon virran vietäväksi.

Valtavirran mukaan ajautuminen on itse asiassa hyvin helppoa, sillä mieluusti teemme asiat samalla tavalla miten suurin osa ihmisistä sen tekee. Monesti se ei ole tekemistä, vaan nimenomaan tekemättömyyttä. Miksi lähtisin kirkkoon, sillä eihän suurin osa ihmisistä käy kirkossa? Tai miksi paastoaisin, jos suurin osa ihmisistä ei paastoa? Miksi puolustaisin heikompia, jos suurin osa ihmisistä ei näytä välittävän heistä?

Elämme vahvasti siinä käsityksessä, että enemmistö on oikeassa. Jos teen asiat niin kuin suurin osa ympärillä olevista ihmisistä sen tekee, niin enhän silloin voi olla väärässä? Mutta Kristuksen seuraaminen ja uskonmukainen elämä eivät perustu siihen, että mitä suurin osa ihmisestä tekee.

Jumalan tahdon mukaan eläminen ei ole maallisten mittapuiden mukaan helppoa ja mukavaa. Suuri kiusaus on jättää Jumala taka-alalle ja tehdä mitä huvittaa. Ei liene vaikeaa kuvitella, että helposti juuri suurin osa ihmisistä haluaa valita tuon helpomman tien, joka tuo itselle mukavuuksia tässä ja nyt, eikä vasta paljon myöhemmin. Moni haluaa kerätä aarteita itselleen tässä ja nyt, eikä kerätä niitä taivasten valtakuntaan. - - Jos siihen edes uskoo.

Me näemme oman yhteiskuntamme edelleen kristillisenä yhteiskuntana ja tätä se varmasti jossain mielessä onkin. - Mutta vaikka enemmistö onkin kristittyjä, niin kyselyjen perusteella ainoastaan noin neljäsosa uskoo vahvasti Kristuksen ylösnousemukseen, vielä pienempi osa Kristuksen toiseen tulemiseen ja yleiseen ylösnousemukseen. Yhtä lailla persoonalliseen pahaan uskoo hyvin pieni osa ihmisistä.
Eli enemmistö ihmisistä on ainakin nimellisesti kristittyjä, mutta kristinuskon perusasioihin heistä uskoo huomattavasti pienempi osa. Monet kyllä edelleen omien sanojen mukaisesti uskovat, mutta “eivät niin kuin Kirkko opettaa”. Jälleen voisi kysyä ääneen, että onko tämä enemmistö sitten oikeassa?

Kirkon tehtävänä on säilyttää evankeliumin totuus ja itse asiassa koko Traditio ehjänä. Tähän tehtävään kuuluu se, että opetuksesta ei oteta mitään pois, ei lisätä siihen ylimääräisiä asioita, eikä toisaalta muokata sen sisältöä muullakaan tavoin.

Evankeliumin sanoma on yhtä ajankohtainen mitä se oli 2000 vuotta sitten. Toki on selvää, että opetuksen välineitä pitää kehittää ja sanoma pitää osata tuoda uudella tavalla esille. Mutta tässä piilee myös sen vaara. Meidän tulee keksiä uusia keinoja tuoda sama pelastuksen sanoma ihmisille, mutta ei kuitenkaan muokata sanomaa, että se paremmalla tavalla miellyttäisi ihmisiä. Kirkon tehtävänä on muuttaa ihmistä, eikä ihmisen muuttaa Kirkkoa!

Jos meidän pitäisi miellyttää mahdollisimman monia ihmisiä, niin silloinhan muutosten tulisi todellakin olla sellaisia, että ne antaisivat ihmisille monessa suhteessa vapaammat kädet. Ajatelkaa kuinka mukavaa olisi tehdä synniksi nimettyjä asioita hyvällä omallatunnolla?

Mutta tähänhän me emme voi taipua, jos tarkoituksemme on pitää Traditio ehjänä. Juuri tämän vuoksi todellisen kristityn elämä on vastavirtaan kulkemista. Enemmistö haluaisi kaiken olevan helpompaa ja mukavampaa. Se haluaa mahdollisimman monen asian olevan sallittua.

Mutta voiko tuo enemmistö sitten vaatia muutoksia? Voiko se vaatia muutoksia kristityn ihmisen elämään, vaikka se ei edes uskoisi Kristuksen nousseen kuolleista? Pitääkö meidän taipua ja uskoa, että mitä jos enemmistö onkin oikeassa ja minä olen väärässä?

Tutkikaamme vielä evankeliumia ja palatkaamme vielä hetkeksi Kristuksen ylösnousemusta edeltäviin tapahtumiin:
- Olemme Pilatuksen palatsin ulkopuolella.
Pilatus on kiperän tilanteen edessä. Hänen pitäisi tuomita Kristus kuolemaan. Mutta mieshän on selvästi syytön! - Mutta meteli yltyy. Ihmiset huutavat “Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!”
Pilatus taipuu lopulta kansan tahtoon, sillä enemmistöhän tuolla pihalla oli selvästi ristiinnaulitsemisen kannalla. - Kristus tuomitaan kuolemaan.

 - Mutta oliko tuo enemmistö oikeassa?

Kaikkia ei tarvitse miellyttää

"julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen". (2.Tim. 4:2)

Minua itseäni miellyttää erityisesti tämä Uuden Testamentin kohta, jossa apostoli Paavali antaa ohjeita Timoteukselle. Käytännössä kysymys on ohjeistuksesta, jotka koskettavat kaikkia pappeja ja piispoja.

Erityisen hienoa tässä tekstissä on se, että pitäisi osata toimia myös "sopimattomaan aikaan". Ymmärrän tällä sen, että sanomaa pitää pystyä julistamaan, vaikka suurin osa ihmisistä ei ainakaan päällisin puolin ole siitä yhtään kiinnostunut. Kysymyksessä on siis lähes täydellinen vastakohta sille, että yritetään aina miellyttää mahdollisimman monia ihmisiä.

Valitettavasti mahdollisimman monen ihmisen miellyttäminen kuuluu ajan henkeen. Ajatuksena se on tietysti hyvä, mutta voiko kaikkia miellyttää ja onko enemmistö aina edes oikeassa?

Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata. Kaikkia ei voi miellyttää, sillä "kun yhdelle kumartaa niin samanaikaisesti toiselle pyllistää". Tästäkin sanonnasta huolimatta monista asioista löytyy se enemmistön, jonka miellyttäminen voi olla jossain mielessä mahdollista.

Mutta kuinka suuri on se "enemmistö", jota vilpittömästi kiinnostaa asia jota julistat?
Uskoisin, että suurinta osaa ihmisistä ei tänä päivänä kiinnosta pätkän vertaa esimerkiksi se, että mitä politiikassa tai kirkon piirissä todella tapahtuu. Ihmiset kyllä lukevat lehtiä sekä foorumeja ja näin seuraavat aikaansa. Tämä ei tapahdu vakavan tiedonnälän halusta, vaan ainoastaan juorujen ja onnettomuuksien tähden. Suurimpana kiinnostuksen aiheena on tänäänkin se, että lyödäänkö aiempien vuosien ennätykset siinä, että kuinka moni ihminen menettänyt henkensä Juhannuksensa...

Onko enemmistö sitten aina oikeassa?
Me ihmiset haluamme tehdä asioita samalla tavoin kuin muutkin, jottemme erottuisi joukosta. Tämä on itse asiassa ihan sosiaalipsykologinen fakta, joten siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta muutama määrätietoinen pystyy yllyttämään toiset tekemään asioita haluamallaan tavalla ja pian meillä on suuri jokko ihmistä, jotka tekevät samalla tavoin kuin muutkin. Muistamme varmasti sen, että miten kävi Kristukselle Pilatuksen palatsin edustalla... Oliko enemmistö siinä tilanteessa oikeassa?