KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Johannes Kastajan syntymäjuhlana (opetuspuhe)

Vietämme pyhän Herran Edelläkävijän Johannes Kastajan syntymäjuhlaa. Juuri luetussa evankeliumiluvussa kuvataan Johanneksen syntymää edeltäviä tapahtumia.


Voisimme tietysti tutkia moniakin yksityiskohtia, mutta kiinnittäkäämme huomiomme Sakariakseen. Hän ei uskonut sitä sanomaa, jonka Herran enkeli hänelle antoi ja tämän vuoksi hän muuttui mykäksi. Itse asiassa on syytä uskoa, että hän ei pelkästään tullut mykäksi, vaan myöskin kuuroksi. Tämän paljastaa se evankeliumin kohta, jossa paikalle kokoontuneet naapurit ja sukulaiset kysyivät viittomalla Sakariaalta lapsen nimeä. Eihän pelkästään mykälle tarvitse käyttää viittomakieltä, vaan kuurolle.



Sakariaan saama rangaistus uskon puutteesta oli ruumiillinen ja kestoltaan vain hetkellinen.  Siihen kuitenkin sisältyy opetus siitä, että jos ihminen ei luota Jumalaan, niin hän muuttuu sielultaan kuuroksi ja mykäksi. Ja tästä tilasta voi tulla hänelle pysyvä tila!



Miten ihminen voisi puhua tai edes kuulla jumalallisia asioita, jos hän kyseenalaistaa Jumalan kaikkivoimallisuuden. Tämä on yksi syy siihen, että Raamattu Kirkon opetus ei voi täydellisesti avautua niille, jotka eivät siihen halua uskoa. Ja jos edes Herran enkeli ei saanut Sakariasta uskomaan ihmettä, niin kuinka paljon vaikeampaa onkaan joidenkin ihmisten uskoa Evankeliumin sanomaa tänä päivänä?



Sakariaalta kysyttiin uskoa 2000 vuotta sitten. Yhtä lailla meiltä kysytään uskoa tänä päivänä. Pyyntö uskosta ja Jumalaan luottamisesta ei ole mahdoton. Tuolloin 2000 vuotta sitten, samoihin aikoihin enkeli ilmestyi myös eräälle toiselle ihmiselle kertoen asiasta, jota oli vielä mahdottomampi uskoa.



Tuo toinen henkilö oli Neitsyt Maria, jolle arkkienkeli Gabriel ilmoitti ilosanoman Kristuksesta. Maria ei tässä tilanteessa Sakariaan tavoin epäillyt, vaan hän sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” (Luuk. 1:38)



Maria onkin meille esimerkkinä kuuliaisesta Herran palvelijasta, joihin meidän kaikkien tulisi samaistua. Sakarias on taas meille varoittava esimerkki siitä, että meidän ei tule tarpeettomasti kyseenalaistaa Jumalan tahtoa.


Entä sitten itse Edelläkävijä Johannes Kastaja ja hänen opetuksensa?
Varmasti yksi voimallisimmista opetuksista oli ensinnäkin Johanneksen omakohtainen esimerkki siitä, että totuuden puhumista ei tulisi peitellä. Itse opetuksessaan Johannes painotti sitä, että Kristuksen tulisi olla jokaisen ihmisen päämäärä. Johanneshan valmisti tietä Kristukselle ja hän valmisti samanaikaisesti ihmisiä kohtaaman Kristuksen.



Yhtä lailla hän on valmistanut ja valmistaa edelleenkin meitäkin kohtaamaan Kristuksen iankaikkisuudessa. Meidän ihmisten ei tulisi murehtia sitä, että mitä muut ihmiset minusta nyt ajattelevat, vaan meidän tulisi ajatella, että mitä Kristus sanoo meille viimeisellä tuomiolla.



Jotta voisimme pitää tämän tärkeän opetuksen mielessä, on meidän jatkuvasti muistettava se, että elänkö itsekkäästi janoten pelkästään ajallisia nautintoja jotka saan juuri nyt. Vai pystynkö katsomaan tätä hetkeä pitemmälle? Niin että pystyisin elämään Jumalan tahdon mukaan. Osoittaen rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiäni kohtaan ja näin keräten itselleni taivaallisia aarteita.



Helppoa tämä ei tietenkään ole. Monet kirkon pyhät ovat opettaneet, että hyvä ja paha käyvät jatkuvaa kamppailua ihmisessä. Erään hienoimmista kuvauksista on esittänyt pyhä Basileios Suuri, joka on sanonut opetuspuheessaan seuraavasti:



On olemassa kaksi erilaista tietä. Toinen on leveä ja helppo, kun taas toinen vaikea ja kapea. On olemassa kaksi opasta, jotka kilpailevat keskenään matkailijan huomiosta. Nyt kun olemme vuosien varrella kasvaneet harkitsevaisuudessa, niin huomaamme, että elämässä yhdistyvät paheet ja hyveet. Pystymme sielumme silmäyksellä katsomaan ensin toista ja sitten toista ja laskemaan niiden perusteella seuraukset.

Syntisen ihmisen elämässä kaikki maailman mukavuudet ovat käden ulottuvilla juuri sillä hetkellä, kun taas vanhurskaan elämässä hyödyt näkyvät tulevaisuudessa.

Helppo, vailla kurinalaisuutta oleva elämä johtaa nautintoihin, joista pääsee nauttimaan nyt, ei myöhemmin. Sen sijaan pelastuksen tie on vaikea juuri tällä hetkellä, mutta se lupaa ihanan tulevaisuuden.

Sielu hämmentyy ja on epävarma laskelmissaan. Se suosii ennemmin nautintoja kun se on kiinnittynyt nykyhetkeen, mutta kun katse on kiinnittynyt iankaikkisuuteen, niin silloin se valitsee hyveiden tien.” (Basileios Suuren homilia psalmista 1, 5)



Kunnia olkoon Sinulle meidän Jumalamme, kunnia Sinulle!