Voisimme tietysti tutkia
moniakin yksityiskohtia, mutta kiinnittäkäämme huomiomme Sakariakseen. Hän ei
uskonut sitä sanomaa, jonka Herran enkeli hänelle antoi ja tämän vuoksi hän
muuttui mykäksi. Itse asiassa on syytä uskoa, että hän ei pelkästään tullut
mykäksi, vaan myöskin kuuroksi. Tämän paljastaa se evankeliumin kohta, jossa
paikalle kokoontuneet naapurit ja sukulaiset kysyivät viittomalla Sakariaalta
lapsen nimeä. Eihän pelkästään mykälle tarvitse käyttää viittomakieltä, vaan
kuurolle.
Sakariaan saama rangaistus uskon
puutteesta oli ruumiillinen ja kestoltaan vain hetkellinen. Siihen kuitenkin sisältyy opetus siitä,
että jos ihminen ei luota Jumalaan, niin hän muuttuu sielultaan kuuroksi ja
mykäksi. Ja tästä tilasta voi tulla hänelle pysyvä tila!
Miten ihminen voisi puhua tai
edes kuulla jumalallisia asioita, jos hän kyseenalaistaa Jumalan
kaikkivoimallisuuden. Tämä on yksi syy siihen, että Raamattu Kirkon opetus ei
voi täydellisesti avautua niille, jotka eivät siihen halua uskoa. Ja jos edes
Herran enkeli ei saanut Sakariasta uskomaan ihmettä, niin kuinka paljon
vaikeampaa onkaan joidenkin ihmisten uskoa Evankeliumin sanomaa tänä päivänä?
Sakariaalta kysyttiin uskoa
2000 vuotta sitten. Yhtä lailla meiltä kysytään uskoa tänä päivänä. Pyyntö
uskosta ja Jumalaan luottamisesta ei ole mahdoton. Tuolloin 2000 vuotta sitten,
samoihin aikoihin enkeli ilmestyi myös eräälle toiselle ihmiselle kertoen
asiasta, jota oli vielä mahdottomampi uskoa.
Tuo toinen henkilö oli
Neitsyt Maria, jolle arkkienkeli Gabriel ilmoitti ilosanoman Kristuksesta.
Maria ei tässä tilanteessa Sakariaan tavoin epäillyt, vaan hän sanoi: ”Minä
olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” (Luuk. 1:38)
Maria
onkin meille esimerkkinä kuuliaisesta Herran palvelijasta, joihin meidän kaikkien
tulisi samaistua. Sakarias on taas meille varoittava esimerkki siitä, että
meidän ei tule tarpeettomasti kyseenalaistaa Jumalan tahtoa.
Entä
sitten itse Edelläkävijä Johannes Kastaja ja hänen opetuksensa?
Varmasti
yksi voimallisimmista opetuksista oli ensinnäkin Johanneksen omakohtainen
esimerkki siitä, että totuuden puhumista ei tulisi peitellä. Itse opetuksessaan
Johannes painotti sitä, että Kristuksen tulisi olla jokaisen ihmisen päämäärä.
Johanneshan valmisti tietä Kristukselle ja hän valmisti samanaikaisesti ihmisiä
kohtaaman Kristuksen.
Yhtä
lailla hän on valmistanut ja valmistaa edelleenkin meitäkin kohtaamaan
Kristuksen iankaikkisuudessa. Meidän ihmisten ei tulisi murehtia sitä, että
mitä muut ihmiset minusta nyt ajattelevat, vaan meidän tulisi ajatella, että
mitä Kristus sanoo meille viimeisellä tuomiolla.
Jotta
voisimme pitää tämän tärkeän opetuksen mielessä, on meidän jatkuvasti
muistettava se, että elänkö itsekkäästi janoten pelkästään ajallisia nautintoja
jotka saan juuri nyt. Vai pystynkö katsomaan tätä hetkeä pitemmälle? Niin että
pystyisin elämään Jumalan tahdon mukaan. Osoittaen rakkautta Jumalaa ja
lähimmäisiäni kohtaan ja näin keräten itselleni taivaallisia aarteita.
Helppoa
tämä ei tietenkään ole. Monet kirkon pyhät ovat opettaneet, että hyvä ja paha
käyvät jatkuvaa kamppailua ihmisessä. Erään hienoimmista kuvauksista on
esittänyt pyhä Basileios Suuri, joka on sanonut opetuspuheessaan seuraavasti:
”On olemassa
kaksi erilaista tietä. Toinen on leveä ja helppo, kun taas toinen vaikea ja
kapea. On olemassa kaksi opasta, jotka kilpailevat keskenään matkailijan
huomiosta. Nyt kun olemme vuosien varrella kasvaneet harkitsevaisuudessa, niin
huomaamme, että elämässä yhdistyvät paheet ja hyveet. Pystymme sielumme
silmäyksellä katsomaan ensin toista ja sitten toista ja laskemaan niiden
perusteella seuraukset.
Syntisen ihmisen
elämässä kaikki maailman mukavuudet ovat käden ulottuvilla juuri sillä
hetkellä, kun taas vanhurskaan elämässä hyödyt näkyvät tulevaisuudessa.
Helppo, vailla
kurinalaisuutta oleva elämä johtaa nautintoihin, joista pääsee nauttimaan nyt,
ei myöhemmin. Sen sijaan pelastuksen tie on vaikea juuri tällä hetkellä, mutta
se lupaa ihanan tulevaisuuden.
Sielu hämmentyy
ja on epävarma laskelmissaan. Se suosii ennemmin nautintoja kun se on
kiinnittynyt nykyhetkeen, mutta kun katse on kiinnittynyt iankaikkisuuteen,
niin silloin se valitsee hyveiden tien.” (Basileios Suuren homilia psalmista 1, 5)
Kunnia olkoon
Sinulle meidän Jumalamme, kunnia Sinulle!
