Voisimme tähän alkuun palauttaa mieliimme professori Juhani Wiion laatimien viestinnän lakien kaksi ensimmäistä kohtaa:
1. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
Nämä edellä olevat lain kohdat kuulostavat hyvin kielteiseltä, mutta valitettavasti asia tahtoo monesti olla näin. Siitä on jo useita vuosia aikaa kun yritin roikkua netin keskustelufoorumeissa ja osallistua keskusteluun ja vastata siinä samalla ihmisten kysymyksiin.
Jostain kumman syystä vastaukseni ja kommenttini onnistuttiin enemmän kuin kerran kääntämään aivan täysin päälaelleen. Mietin sitä, että olinko esittänyt asiani epäselvästi vai halusiko tuo toinen ihminen vain ryhtyä provosoimaan minua? Miksi kukaan edes pystyi ajattelemaan kertomastani asiasta sillä tavoin?
Luetun ymmärtämämisessä näyttäisivät pätevän Wiion lait. Ja ilmeisesti kyse ei ole vain niistä asioista joita ihmiset kirjoittelevat toinen toisilleen nettiin tai keskustelevat, vaan se taitaa koskea lähes kaikkea mahdollista. Nykyään puhutaan medialukutaidosta, jossa ihminen oppii tulkitsemaan ja ymmärtämään mediassa olevat viestit oikealla tavalla ja tarvittaessa suodattamaan väärät ja asiattomat viestit pois.
Vääristä asioista voidaan erikseen mainita netissä leviävät "trollit", jotka ovat olemattomia, monesti provosoivia tai typeriltä näyttäviä kirjoituksia tai uutisia, joiden pääasiallisena tarkoituksena on saada mahdollisimman moni ihminen halpaan ja osallistumaan keskusteluun tai levittämään tuota viestiketjua eteenpäin. Esimerkiksi Facebookissa trollien eteenpäin välittäminen on äärettömän helppoa.
Medialukutaito vaikuttaa tänä päivänä eräällä tavalla jo kirkolliseenkin elämäänkin, mutta ehkä meille vielä tärkeämpää on raamatunlukutaito. Jeesuksen opetustakin voidaan tulkita aivan väärällä tavalla ja sillä halutaan monesti pönkittää omia näkemyksiä. "Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven" ei kuitenkaan tarkoita sitä, että synnin tekeminen olisi jotenkin oikeutetumpaa, kun kaikki ihmiset sitä tekevät. Tai jos paastoamista ei kerran tekopyhästi saa näyttää ulospäin, niin antaako se oikeutuksen olla paastoamatta ollenkaan julkisesti. Paavalin roomalaiskirjeen sanat vahurskaaksi tulemisesta "yksin uskosta" ovat antaneet monelle näennäisen oikeutuksen istua neljän seinän sisällä tekemättä mitään, koska teollahan ei ole niin merkitystä.
Palatakseni alkuun ja siihen kysymykseen, että haluaako joku tietoisesti ymmärtää jonkin asian väärin vai mistä on kysymys? Tai miksi lukuisista perusteluista huolimatta, joku ei suostu käsittämään jotain asiaa? Tämä jälkimmäinen kysymys nousee esille erityisesti tänä päivänä, kun seuraamme erilaisia väittelyitä. Pystyykö esimerkiksi vapaa-ajattelijalle perustelemaan mitään asiaa kirkon kannalta niin, että hän näkisi siinä jotain hyvää?
Meidän kykymme nähdä ja tulkita eri asioita antavat heijastuksen siitä, että millaisia ihmisiä me sydämeltämme olemme. Aivan samalla tavoin meidän pitää ymmärtää myös tämä: "Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu". (Luuk. 6:45)
Me näemme juuri sen, mitä me kykenemme ja toisaalta haluamme nähdä, jolloin hyvä asia voi muuttua pahaksi ja paha hyväksi. Jos kykymme nähdä asoita todellakin kuvaavat sisimpäämme, niin onko keskustelu hyödytöntä sellaisen ihmisen kanssa, jonka näkemykset poikkeavat suuresti meidän omistamme?
Uskon, että fiksulle ja tervehenkiselle keskustelulle löytyy aina oma paikkansa. Mutta onko sitten ikinä mahdollista, että tuo paikka olisi sellaisessa keskustelufoorumissa netissä, johon voi osallistua kuka tahansa nimimerkin turvin?
- Alussa jo kerroinkin, että minä yritin. Mutta epäonnistuin.
