Mikä tekee ihmisistä onnellisen?
Tämä on tietysti äärimmäisen hyvä kysymys ja olisikin mukavaa löytää siihen lyhyt ja ytimekäs vastaus. En taida kuitenkaan tarjota tähän lyhyttä vastausta, vaan käännän koko asian päälaelleen. Ennemmin voisin tuodakin esiin niitä asioita, joiden avulla me ihmiset virheellisesti kuvittelemme saavuttavamme onnellisuuden.
Jälleen kerran on todettava, että raha näyttelee hyvin suurta osaa tässä onnellisuuden tavoittelemisen harhakuvassa. Todellisuudessa juuri raha ja mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn tavoittelu näyttää tekevän niin monesta ihmisestä onnettoman.
Monesti ajatellaan onnen olevan sitä, että elämässä kaikki olisi mahdollisimman mukavaa ja vaivatonta. Tämän vuoksi elämässä pitää olla suuria tavoitteita joiden kautta tuo onnellisuus on saavutettavissa. Suuri onni kysyy paljon rahaa sillä onni löytyy monesti hienosta asunnosta tai autosta, palkankorotuksesta, vaatteista, kotiteatterista tai jostain muusta sellaisesta.
Valitettavasti onnea ei voi saavuttaa tällä tavoin, sillä esimerkiksi uusi ja hyvä auto ei ole pitkään uusi ja hyvä, vaan aina löytyy jotain parempaa. Itse asiassa kodinelektroniikassa tämä paha kierre tulee vielä paremmin esille. Vuoden vanha tietokone tai kännykkä on jo täysin riittämätön ja paljon onnellisempia olisimme siitä, että saisimme käsiin sen kaikkein uusimman mallin. Onneksi nykyaikainen elektroniikka on tehty sellaiseksi, että se hajoaa käsiin pian sen jälkeen kun takuuaika on umpeutunut. On siis joka tapauksessa pakko ostaa jotain uutta.
Yritysmaailmassa onnen saavuttaminen edellyttää parempia tuloksia ja tuottavuutta. Kysymys ei olekaan enää siitä, että onko tilinpäätös plussalla vai ei. Pitäisi näet aina pystyä parempaan kuin viime vuonna, sillä muutoin sijoittajat karkaavat. En tiedä maailmanmarkkinoista ja talouspolitiikasta paljoa yhtään, mutta jotenkin voisin kuvitella, että tämänhetkinen hullunmylly johtuu siitä, että aina vain paremman tuloksen tavoittelemisen kierre on alkanut kostautua.
Tämän hulluuden myötä taloudellisista syistä täytyy antaa monelle ihmisille potkut ja tuotanto on muutenkin siirrettävä sellaisiin maihin joissa kaikki on halvempaa (ja monesti onnettomissa olosuhteissa valmistettua). Lopputuloksena meillä on suuri joukko onnettomia ihmisiä. Voisi ihan vakavasti kysyä, että kuinka monessa työpaikassa työntekijiden hyvinvointi menee oikeasti rahan edelle?
Voisi tietenkin ajatella, että tässä maailmassa on ainakin ulkoisesti pieni joukko onnellisia ihmisiä, joilla on paljon rahaa. Edellä mainitulla touhullahan rahaa kertyy väkisin sille pienelle joukolle, jotka saavat elellä siellä pyramidin huipulla. Mutta ovatkohan hekään lopulta onnellisia?
Kuulin kerran osuvan sanonnan siitä, että "köyhä ei ole se, jolla on vähän, vaan se joka haluaa aina vain enemmän". Tällä periaatteella nuo ulkoisesti rikkaat ja hyvinvoivat ihmiset voivat olla lopulta paljon köyhempiä ja onnettampia kuin monet muut.
Onnellisuutta ei voi ostaa, eikä sitä voi saavuttaa maallisten ihanteiden avulla. Onnellisuus syntyy terveestä elämänasenteesta, johon kuuluu olennaisena osana toisen ihmisen auttaminen ja huomioiminen.
Oletteko joskus huomanneet, että toisen ihmisen pyyteetön auttaminen saa aikaan ihanan onnen tunteen? Ja kun muistaa säännöllisesti huomioida ja auttaa toista ihmistä, niin sitähän on silloin käytännössä koko ajan onnellinen.
- "Autuaampi on antaa kuin ottaa".
