Ehtoollinen ja muutama ohje

Suuri Torstai on Herran pyhän ehtoollisen asettamisen muistopäivä. Itse asiassa jokaisessa liturgian eukaristiassa me muistamme ja myös toteutamme ehtoollisen asettamisen Kristuksen omakohtaisen opetuksen mukaisesti: "Tämä tehkää minun muistokseni” (Luuk. 22:19). Suurella viikolla me seuraamme näitä kärsimystä edeltäviä tapahtumia ja siksi juuri tänä päivänä me erityisesti muistelemme ehtoollisen asettamista. 

Ehtoollisen osallistuminen on koko liturgisen elämämme keskipiste. Me puhumme salaisuudesta, johon meidän tulisi huolella ja hartaudella valmistautua. Se on salaisuus siinä mielessä, että sen merkitystä emme voi tyhjentävästi selittää. 

Se on myös sellainen salaisuus, jota meidän tulee varjella. Me voimme selittää ja perustella tämän mysteerion merkityksen kenelle tahansa, mutta siihen osallistuminen edellyttää valmistautumista ja Kirkon jäsenyyttä. 

Ehtoollinen vaikuttaa aina ja siksi emme halua, että kukaan huolimattomasti osallistuisi siitä. Onhan apostoli Paavali lähetyskirjeessään Korinttilaisille sanonut seuraavasti: 

"Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion." (1.Kor. 11:26-29) 

Koska Ehtoollinen on kaiken huipentuma, niin se edellyttää meiltä myös sitä että toimimme Kirkon opetuksen mukaisesti ja tunnustamme sen mitä Kirkko opettaa. Ehtoollinen vahvistaa ja ylläpitää jäsenyyttämme ja siksi on selvää, että siihen osallistuminen edellyttää Kirkon täysivaltaista jäsenyyttä. 

Mutta kuten edellä on jo todettu niin Ehtoolliseen tulisi osallistua hyvin valmistautuneena, sillä muutoin on vaarana vähätellä sen merkitystä ja tehdä juuri sitä mistä apostoli Paavali on meitä varoittanut. 

Päätös Ehtoolliseen osallistumisesta on tehtävä hyvissä ajoin. Ei siis enää liturgian aikana. Ehtoollista edeltää täydellinen paasto, josta voi poiketa rippi-isän luvalla, jos esimerkiksi terveydelliset syytä sitä vaativat. Itse asiassa juuri Ehtoollisen suhteen meillä on vaarana tehdä ylilyöntejä suuntaan tai toiseen. Vaarana on esimerkiksi jättäytyä jatkuvasti pois jumalanpalveluksista tai Ehtoollisesta, koska emme pysty noudattamaan sääntöjä. 

Esimerkiksi joku ei halua tulla ollenkaan kirkkoon, koska ei jaksa seistä koko jumalanpalvelusta alusta loppuun. Ja yhtä lailla joku ei osallistu Ehtoolliseen, koska ei pysty terveyden takia, esimerkiksi lääkkeiden kanssa nautittavan ruuan vuoksi pitämään paastoa. Aina kannattaa kysyä näissä asioissa kysyä neuvoa omalta papilta. 

Miten sitten käytännössä toimimme, kun osallistumme Herran pyhästä Ehtoollisesta? 

Ennen Ehtoollista meitä kannustetaan lähestymään alttaria, kun kuulemme sanat: “Jumalan pelvossa, uskossa ja rakkaudessa lähestykää”. Tämän jälkeen lausutaan yhdessä Ehtoolliseen valmistava rukous, joka on itse asiassa henkilökohtainen rukous, sillä se on yksikkömuotoon kirjoitettu. 

Jokainen Ehtoolliseen osallistuva sanoo, että juuri minä olen syntisistä ihmisistä se ensimmäinen, joka haluaa Kristuksen pelastavan minut. Tämä kohta usein ymmärretään väärin. Pappi ei siis puhu pelkästään itsestään ja itse asiassa kukaan ei väitä, että olisi ensimmäisenä pelastuva, vaan rukouksessa sanotaan, että on syntisistä ensimmäinen. 

Rukouksen jälkeen kenenkään ei tarvitse enää palata takaisin kirkon perälle vaan suunta on edelleen kohti alttaria. Eli odotamme paikallamme sitä hetkeä, jolloin voimme kulkea kohti ehtoollismaljaa ja osallistua Ehtoollisesta. Tässä kohden on hyvä muistaa sekin, että emme siinä tilanteessa käy kunnioittamassa keskelle asetettua juhlaikonia, vaan suuntaamme (jonossa) suoraan kohti ehtoollismaljaa. 

Pidämme kädet ristin muotoisesti rinnalle asetettuna, jotta emme vahingossakaan tekisi ristinmerkkiä ehtoollismaljan äärellä (Kätemme voi osua näet ehtoolismaljaan).
Kun olemme vastaanottamassa Ehtoollista sanomme selkeästi oman etunimen. Tämän jälkeen voimme siirtyä ottamaan jälkiviiniä ja leipää, jos sitä on jaettavissa. Jälkiviini ei ole korvike, vaan vahvistus niille, jotka ovat Ehtoolliseen paastolla valmistautuneet. Siihen voivat osallistua muutkin, mikäli isännöitsijä näkee tämän siinä tilanteessa hyväksi. Eli jälkiviinistä eivät osallistu muut ilman isännöitsijän (tai muun asiasta vastaavan) erillistä kutsua. 

Muistakaamme, että meidän tulisi osallistua Ehtoollisesta mahdollisimman usein, sillä se on nimenomaan asia, joka pitää meidät tiiviissä yhteydessä Kristukseen ja tuttujen sanojen mukaisesti se olisi meille sielun ja ruumiin pyhitykseksi.

Kuva: Anitta Julkunen