Katso uutta ja ihmeellistä
salaisuutta. Korvissani kaikuu paimenten laulu, ei huilujen pehmeänä melodiana,
vaan voimallisena taivaallisena veisuna. Enkelten veisuna: Kerubien
riemullisena kiitoksena, serafien ylistäessä Hänen kunniaansa ja arkkienkelten
äänten sulautuessa tähän harmoniaan. Kaikki kokoontuvat ylistämään tätä pyhää
juhlaa, katselemaan jumaluutta maan päällä ja ihmistä taivaassa. Hän, joka on
yläpuolella, asuu nyt meidän lunastuksemme tähden maan päällä. Hänen
nöyrtymisessä on jumalallinen armo esille tuotu.
Tänä päivänä Betlehem muistuttaa taivasta, enkelten äänten kuuluessa taivaan avaruudesta, ja siellä missä aurinko on, taivuttaa itsensä kaikkialle Vanhurskauden Aurinko. Älä kysy miten; sillä siellä missä Jumala niin tahtoo, kumoutuu luonnon järjestys. Sillä näin Hän tahtoi, Hänellä oli valta, Hän laskeutui maan päälle, Hän lunasti, kaikkien asioiden kääntyessä Jumalalle kuuliaiseksi. Tänä päivänä Hän, joka on, on syntynyt. Ja Hän, joka on, tulee sellaiseksi mitä Hän ei ollut. Sillä olleessaan Jumala, Hän tuli ihmiseksi, luopumatta kuitenkaan jumaluudestaan. Eikä Hän menettänyt jumalallisuuttaan tullessaan ihmiseksi. Eikä Hän muuttunut tavanomaisella tavalla ihmisestä jumalaksi. Hänen läpipääsemätön luontonsa ei ollut muutokselle altis, vaan ollen Sana, Hän tuli lihaksi.
Ja niin kuninkaat ovat saapuneet. He ovat nähneet taivaallinen Kuninkaan saapuneen maan päälle. Häntä eivät tuoneet enkelit, eivät arkkienkelit, valtaistuimet, hallitukset, vallat tai voimat. Hän tuli uutta yksinäistä polkua kulkien, tullen esiin tahrattomasta kohdusta.
Koska tätä taivaallista syntymää ei voi kuvata, niinpä ei myöskään hänen tulemistaan ihmisten keskelle voida seikkaperäisesti tarkastella. Vaikka tiedän neitseen tänään synnyttäneen, ja uskon, että Jumala on siinnyt ennen kaikkia aikoja. Tästä sukupolvesta olen oppinut sen, että kunnioitan tätä hiljaisuudessa ja hyväksyen, että tätä ei pidä tutkia liialla uteliaisuudella ja monisanaisesti selittäen. Sillä Jumalaa emme etsi luonnonlakien avulla, vaan uskomme lepää Hänessä, joka toimii.
Mitä minä voin teille sanoa? Mitä kertoa teille? Minä näen äidin ja näen esille tuodun lapsen, joka on syntymässä nähnyt päivänvalon. Hänen sikiämisensä tapaa en voi ymmärtää.
Luonto on levännyt, kun taas Jumalan tahto on toiminut. Oi sanomatonta armoa! Ennen kaikkia aikoja ollut Ainosyntyinen, joka on koskettamaton ja käsittämätön. Joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on ruumiiton; on nyt pukenut ruumiini ylleen ja on nyt näkyväinen ja altis turmelukselle. Ja minkä vuoksi? Jotta tullessaan meidän keskellemme, hän voisi opettaa ja opettamalla johdattaa meidät kädestä pitäen tuntemaan asioita joita ihminen ei voi nähdä. Sillä ihmiset uskovat silmien olevan luotettavampia kuin korvat ja he epäilevät sitä, mitä he eivät näe. Niinpä hän on sallinut näyttää itsensä ruumiillisena, jotta Hän voisi poistaa kaikki epäilykset.
Kristus, löytäen neitseen pyhän ruumiin ja sielun, rakentaa itselleen elävän temppelin, ja tahtonsa mukaisesti muovautuu ihmiseksi neitseestä; tullen tänä päivänä esille, häpeämättä vähäistä luontomme.
Sillä alentavaa Hänelle ei ollut se, että Hän pukeutui siihen, minkä Hän oli itse tehnyt. Olkoon tuo kätten teko ikuisesti ylistetty, mihin verhoutui sen oma Luoja. Sillä kun ihmisruumista alussa luotiin, niin itse ihmistäkään ei voitu tehdä ennen kuin savi oli ollut ensin Luojansa käsissä. Siksi ei turmelukselle altista ruumistakaan voitu ylentää, ennen kuin se oli ensin ollut sen oman tekijänsä vaatteena.
Mitä minä sanoisin! Ja miten
minä kuvaisin tätä syntymää teille? Tämä ihme täyttää minut hämmästyksellä.
Muinaisten päivien ikäinen on tullut lapseksi. Hän, joka istuu ylhäisellä ja
taivaallisella valtaistuimella, makaakin nyt seimessä. Ja Hän, joka on
koskematon, joka yksinkertaisuudessaan, vailla monimutkaisuutta on aineeton,
onkin nyt ihmiskäsien kosketeltavana. Hän, joka on rikkonut synnin siteet, nyt
itse sidottuna lapsen kääreisiin. Mutta Hän on säätänyt, että kunniaton muuttuu
kunnioitettavaksi, vailla mainetta oleva puetaan loistolla ja täydellisestä
nöyryydestä tulee Hänen hyvyytensä mitta.
Tämän vuoksi Hän otti minun ihmismuotoni, jotta kykenisin vastaanottamaan Hänen Sanansa. Ottaessaan minun ihmismuotoni, Hän antaa minulle henkensä ja niin Hän lahjoittaa ja minä vastaanotan. Hän valmistaa minulle elämän aarteen. Hän ottaa lihani pyhittääkseen minut. Hän antaa minulle Hänen Henkensä, jotta Hän voi pelastaa minut.
Tulkaa, viettäkäämme juhlaa. Todella ihmeellinen on koko syntymän tapahtuma. Sillä tänä päivänä on muinainen orjuus päättynyt. Paholainen on saatettu hämmennykseen, demonit perääntyvät, kuoleman valta on murtunut, paratiisi avautuu, kirous poistuu, synti nostetaan pois päältämme, valhe karkotetaan pois ja totuus tulee takaisin. Ystävälliset sanat leviävät kaikkialle, taivaallisen elämä on nyt istutettu maan päälle, vailla pelkoa enkelit keskustelevat ihmisten kanssa.
Miksi näin on? Koska Jumala on nyt maan päällä, ja ihminen taivaassa. Eri
puolilla olevat asiat näin yhdistyvät. Hän tuli lihaksi. Hän ei tullut
Jumalaksi, sillä Hän on Jumala. Sentähden Hän tuli lihaksi, niin että Hän,
jota taivas ei voi mahduttaa sisäänsä, on nyt seimeen sijoittunut. Hänet
laitettiin seimeen, niin että hän, jonka kautta kaikki on ravittu, voi nyt
saada neitsytäidiltään pienokaisen ruokaa. Kaikkien aikakausien Isä on nyt
lapsena rinnalla, imeväisenä äitinsä käsissä, jotta tietäjät saattoivat
paremmin nähdä Hänet. Tänä päivänä piti tietäjien tulla ja alulle saatettiin
hirmuvallan vetäytyminen ja taivas antoi kunniansa, kun Herra ilmestyi
tähdessä.
Hänelle, joka vailla epäselvyyttä on tasoittanut selkeän polun. Kristukselle, Isälle, ja Pyhälle Hengelle me kannamme kaiken ylistyksen, nyt ja iankaikkisesti. Aamen.
