Kristus
puhuu meille tänään lähimmäisenrakkaudesta. Evankeliumissa kerrottiin kahdesta
henkilöstä, joiden elämä erosi toisistaan hyvin paljon. Rikas mies vietti
yltäkylläistä elämää. Hän oli kiinnostunut ainoastaan siitä, että hänellä
itsellään oli kaikkea tarpeeksi ympärillään. Hän oli niin sokeutunut omaan
itsekeskeisyyteensä, ettei hän kyennyt näkemään köyhää Lasarusta, joka makasi hänen
porttinsa pielessä.
Tuolla
köyhällä Lasaruksella ei taas ollut mitään maallista omaisuutta ja hänen osansa
olikin kerjätä muilta huomiota ja almuja, jotta hän saisi edes elämälleen
tarpeellisen ravinnon.
Väistämätön
kuitenkin tapahtui, sillä kumpikin kuoli ja he siirtyivät iankaikkisuuteen.
Evankeliumissa sanotaan rikkaasta miehestä pelkästään se, että kuoltuaan hänet
haudattiin. Sen sijaan Lasarus pääsi enkelten saattelemana Abrahamin huomaan.
Lasarus
sai iankaikkisuudessa hyvän osan, mutta tuo rikas mies joutui suunnattomaan
kärsimykseen, josta hän toivoi edes hetkellistä helpotusta. Jos rikkaan miehen
ja Lasaruksen ajallisessa elämässä oli elintasossa suunnaton kuilu, niin nyt
tuo kuilu oli siirtynyt myös iankaikkisuuteen ja näiden kahden henkilön osat olivat vaihtuneet.
Rikas
mies oli kuitenkin vielä kuoltuaankin siinä kuvitelmassa, että hän voisi käskeä
Abrahamia ja Lasarusta, kuin omia palvelijoitaan. Tämä osoittautui
mahdottomaksi, jolloin hän pyysi, että hänen sukulaisiaan voitaisiin varoittaa,
etteivät he saisi samanlaista kohtaloa iankaikkisuudessa.
Rikas
mies ei ollut siis kiinnostunut kaikkien pelastuksesta, vaan hänen
huolikehäänsä kuului iankaikkisuudessakin ainoastaan hänen hyvä veli –
piirinsä. Mutta tämäkin oli mahdotonta ja Kristuksen opetus päättyy
toteamukseen: "--ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi
kuolleista".
Tähän
Kristuksen opetukseen liittyy monta mielenkiintoista kohtaa, jotka saattavat
herättää meissä kysymyksiä. Voimme esimerkiksi tutkia Abrahamin toteamusta: ”Muista
poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa
täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.” (Luuk. 16:25)
Evankeliumissa
ei millään tavoin mainita sitä, että olivatko rikas mies tai Lasarus
uskovaisia. Huomio kiinnittyi enemmänkin omaisuuteen. Onko todella niin, että
maallisen hyvinvoinnin seurauksena ihminen joutuu kärsimään iankaikkisuudessa?
Viekö rikkaus ihmistä vääjäämättä kohti helvettiä?
-
Tästä ei ole kuitenkaan lopulta kysymys, vaan siitä, että miten omaisuutta
käytetään ja mitkä asiat ovat elämässä lopulta tärkeitä?
Kristus
on sanonut esimerkiksi seuraavasti: "--joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka
elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava". (Mark. 8:35)
Jos
ihmisen koko elämän päämäärä on menestyksen ja maallisen hyvinvoinnin
saavuttaminen toisten kustannuksella, niin siitä ei voi yksinkertaisesti
seurata mitään hyvää iankaikkisuudessa. Kysymys on nimenomaan siitä, että mitkä
asiat ovat ihmiselle tärkeitä.
Jos
kaiken päämäärä on maallinen hyvinvointi ja yltäkylläisyys, niin silloin
menestyvä ja rikas ihminen on tässä elämässä saanut juuri sen palkinnon mitä
hän on kaikkein eniten halunnut. Kristuksen sanoja lainatakseni: ”Totisesti
he ovat jo palkkansa saaneet!”.
Kirkon ja kristittyjen
tehtävänä on päivästä päivään julistaa ylösnoussutta Kristusta ja palauttaa
kaikkien mieliin Kristuksen opetus. Päivän evankeliumi on voimakas muistutus
siitä, että miten meidän tulisi tätä elämää.
Meidän on myönnettävä se tosiasia, että vastaan tulee myös
tilanteita, jossa tätä ilosanomaa ei haluta kuulla. Kristus itse kiteytti tämän
siihen, että vaikka joku nousisi kuolleista, niin se ei voi kääntää heidän
päätään. Valinta maallisen ja taivaallisen välillä on jo tapahtunut!
Kaiken
tämän opetus on meille yksinkertainen. Meillä tulisi olla kyky huomioida
lähimmäisemme. Meidän elämämme onnellisuus ja päämäärä ei voi rakentua
maallisten ihanteiden varaan. Kristityn ihmisen päämäärä ei voi olla sellainen,
että koko elämänvaelluksen pitäisi olla päivästä toiseen yhtä yltäkylläistä
juhlaa, aivan kuten oli tuolla rikkaalla miehellä. Tuollaisen itsekeskeisyyden
rinnalla, jopa koiratkin pystyivät osoittamaan enemmän huomiota köyhää
Lasarusta kohtaan
Kaikilla
saa olla omaisuutta, mutta jos annamme itsekkyydelle vallan, niin silloin
järkemme sumentuu, emmekä kykene silloin enää osoittamaan toisia kohtaan
rakkautta. Kristuksen opetusta noudattaen, pitäkäämme siis elämässämme asiat
oikeassa tärkeysjärjestyksessä, jolloin palkka on oleva suuri taivaissa. Amen.