Tämä edellä oleva lainaus on YLE:n uutisista (LINKKI), jossa kerrotaan, kuinka Kelalle tulleista ilmiannoista suurin osa johtaa oikeudenmukaiseen tuomioon, mutta osassa kyse on pelkästä kiusanteosta.
Pitää heti aluksi todeta, että on oikein hyvä asia, että epärehellinen toiminta voidaan kitkeä pois tällaisella kansalaistoiminnalla. Myös monet rattijuopot on saatu kiinni nimenomaan ilmiantojen perusteella ja siinä on varmasti säästynyt lukuisia ihmishenkiä.
Mutta vaikka uutinen on hyvä, niin kaikesta huolimatta en osaa olla aivan sujut tämän kaiken kanssa. Tämä johtuu kenties siitä, että ainakin nämä kiusantekotapaukset, mutta varmasti myös monet oikeuden tuomioon johtaneet ilmiannot ovat puhtaasta kateudesta tehtyjä. Tätä en tietenkään pysty todistamaan, mutta minä yksinkertaisesti oletan kateuden olevan yksi motiiveista (tietysti voi toivoa, että olettamukseni on väärä).
Joku saattaisi nyt yksinkertaisesti todeta, että paha saa palkkansa ja ilmiantojen motiiveilla ei ole tässä tapauksessa mitään väliä.
Ja mistä me lopulta tiedämme, että tapahtuuko ilmianto oikeudentunnosta vai kateudesta? Tässä on todellakin se mielenkiintoinen piirre, että kuka tahansa voi sanoa täyttäneensä ainoastaan kansalaisvelvoitteensa, vaikka hän todellisuudessa olisi ollutkin kateuden katkeroittama ja odottanut vain sopivaa tilaisuutta kostaa.
Sanon tähän väliin lohdutukseksi seuraavasti: että te jotka teette oikeutettuja ilmiantoja vailla kateutta, niin olkaa huoleti. Tämä seuraava ei koske teitä. Mutta haluan seuraavaksi muistuttaa siitä, että paha käyttää monesti samoja työvälineitä, mitä me voimme käyttää oikedenmukaisuuden edistämisessä.
Kateus on piirre, joka ei ole ihailtava. Kristillisessä mielessä se on selvä synti, joka saattaa ajaa ihmisen entistä pahempaan tilaan. Naapurikateuden voimalla on juutalaisia saatettu tuhoamisleireille ja venäläisiä Siperian keskitysleireille. Ilmiantaja on kuitenkin voinut olla huoleti, sillä hän on täyttänyt vain kansalaisvelvollisuutensa.
Ihminen on altis synnille ja hän helposti ryhtyy tekemään pahoja asioita. Olen aiemmin maininnutkin siitä, että pahuus aktivoituu ihmisessä, kun tietyt ehdot täyttyvät. Paholainen on valheen isä, jolloin pahuus perustuu valheeseen, joka menettää merkityksensä jos se paljastuu.
Taloudellista hyötyä etsivät väärinkäyttäjät luulevat pystyvänsä toimimaan salassa. Kuinka moni tekisikään vääryyttä, jos tietäisi jäävänsä kiinni? Samalla tavoin kateuden innoittamat ilmiantajat verhoutuvat tuon anonymiteetin taakse, jossa heidän toimintaansa ei pystytä todistamaan. Internetin keskustelufoorumeissakin pääsee ihmisen pahuus myös erityisiin mittoihin, kun kiinnijäämisen mahdollisuus tuntuu olemattomalta.
Toinen pahuuden mahdollistaja on oikeutus. Kuten jo tuossa edellä sanoin, niin keskitysleireillekin ihmisiä saattaneilla ilmiantajilla oli näennäinen oikeutus toimia näin. Samalla tavoin keskitysleireillä työskentelevillä ja teloittajillakin oli oikeutus ja suoranainen velvollisuus toimia annettujen ohjeiden mukaan.
Tässä tullaan erityisen kysymyksen äärelle, josta tunnettu psykologi Philip Zimbardo on kirjoittanut kirjassaan "The Lucifer Effect - Understanding How Good People Turn Evil".
Jonkin järjestelmän, eli esimerkiksi yhteiskunnan ja auktoriteettien antama oikeutus mahdollistaa erityisen pahuuden ilmenemisen. Esimerkiksi saksalaisilla ei geneettiisesti ole mitään sellaista ominaisuutta, joka olisi tehnyt heistä luontaisia sadisteja, jotka halusivat II maailmansodan aikana tappaa miljoonia juutalaisia. Sama koskee venäläisiä Stalinin vainojen aikana. Ihmisille annettiin oikeutus ja lisäksi lupaus siitä, että vastuun seurauksista kantaisivat ylemmät tahot.
 | |
| Gestapon päämajan rippeitä Berliinissä. |
Yhteiskunta ja auktoriteetit ohjaavat ihmistä. Zimbardo viittaa useaan otteeseen sanontaan "yhdestä mädästä omenasta" (väärintekijästä), joka poistaminen ratkaisisi jonkun yhteisön ongelman, vaikka todellisuudessa vika onkin itse astiassa eikä yksittäisessä omenassa. Lupaan palata Zimbardon päätelmiin vielä myöhemmin, sillä ne kertovat karua kieltä meidän taipumuksista ja toisaalta järjestelmistä, jotka mahdollistavat tuon pahuuden.
Mutta palataanpa alkuun. Meillä Suomessa yhteiskunta osaa käyttää hyväksi tätä taipumustamme (kateutta), jotta sillä voidaan saattaa rötöstelijöitä oikeiden eteen. Tämä on mielestämme aivan hyvä ja toimiva systeemi ja siinä ei ole mitään väärää. Mutta pelottavaa onkin se, että juuri tällä tavoin ajateltiin myös holokaustin aikana. Suurin osa ihmisistä uskoi tekevänsä oikein.
Haluan vielä muistuttaa, että ilmiannot Kelalle eivät ole mielästäni väärin, koska siitä on todellista hyötyä. Ja muutenkaan näitä kahta asiaa ei tarvitse suhteuttaa aivan samalle viivalle.
Kaikesta huolimatta haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että me käytämme nyt hyväksi tuota kateutta, vaarallista ihmiseen pesiytyvää pahuuden työkalua, jonka voimasta miljoonia ihmisiä on surmattu. Ehkä juuri siksi minulle jäi tästä uutisesta kaikesta huolimatta hieman levoton olo.
