Tässä on taloremppa parhaillaan menossa ja eilen illalla nostelin betonipaloja paikasta toiseen. Alaselkäni ryhtyi jossain vaiheessa muistuttamaan olemassaolostaan. Tajusin silloin, että en ole tehnyt rehellistä työtä pitkiin aikoihin...
Armeijassa aikoinaan todettiin, että alaselässä on jotain pientä vääristymää, joka voi rasitustilanteissa hieman tuntua. Homma lähti varmaan alunperin siitä liikkeelle, että tykistön ammuslaatikoiden kantaminen aiheutti suoranaista kipua alaselässä. Joka tapauksessa homma tutkittiin ja sain siitä ihan lausunnon.
Muutamia muutto- ja talkookeikkoja lukuunottamatta en ole kovin paljoa tehnyt fyysistä työtä. Pitää kaiketi uskoa, että yliopiston kautta tähän hommaan päätyminen ei ole lihasvoimia sillä tavoin rasittanut.
Vielä opiskellessani teologiaa, eräs pappi kysyi minulta, että onko minulla pyrkimys kirkolliselle uralle heti valmistuttuani vai ajattelinko tehdä siinä välissä "rehellistä työtä". Tuo sanonta on jäänyt siitä mieleen ja vieläkin se jaksaa hymyilyttää. Alan hiljalleen ymmärtää, mitä tuo sanonta tarkoittaa.
Eihän tätä hommaa voi kovin tavalliseksi kutsua työaikojen ja muiden seikkojen perusteella. Ulkopuolisten silmissä saattaa helposti näyttää siltä, että pappi toimittaa ne pakolliset palvelukset viikonloppuisin kirkossa ja sitten viikolla istuu virastossa pyörittelemässä peukaloita. Olen joskus aiemmin kirjoittanut, että kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä se näyttää.
Pyrkimyksenäni on kuitenkin tehdä tätä työtä rehellisesti. Suurin ongelma taitaa olla se, että en ole tehnyt kunnon fyysistä hommaa aikoihin. Pitäiskö pyytää joulupukilta kuntopyörä tai vaikkapa painoja nosteltaviksi? Tai ottaiskohan ne minut takaisin armeijaan...
