Niinpä niin... suuri juhla lähestyy taas. Koristeet ja valot on ripustettu ikkunoille. Pöydille on kertynyt hieman enemmän kynttilöitä. Varsinaista jouluhässäkkää ei ole vielä oikeastaan ollut.
Omassa työssäni olen tulevasta juhlasta puhunut jo hyviin moneen otteeseen. Tietysti, tällaisista asioista ei voi puhua liikaa, mutta itselle tulee väistämättä hieman papukaijamainen olo, kun eri järjestöjen ja muiden tahojen joulujuhlat keskittyvät juuri joulukuun puoleenväliin. Olen tietysti iloinen, että niihin kutsutaan, mutta jotenkin sitä haluaisi itseltään vaatia aina jotain uutta. Tarkoitan tällä sitä, että joka tilaisuudessa pystyisi käsittelemään asiaa hieman toisesta vinkkelistä. Sitä saattaa ihan tiedostamattaan jättää asioita sanomatta, kun alitajunta hokee sinulle: "Hei Andrei, sinähän sanoit tämän asian pari tuntia sitten. Keksi jotain uutta!"
Mitenköhän tässä sitten selviäisi tulevasta joulukiireestä. Luulenpa, että suurin osa ihmisistä ei lähde kauppoihin riemusta kiljuen. Tämä on kuitenkin sen luontoinen asia, joka vain pitää tehdä. Ensimmäinen rynnistysaalto keskittyy joulukuun viikonloppuhin. Sitten tulee vielä jouluaattona viime hetken rutistus, kun on pakko ostaa kaikki nopeasti pilaantuva ruoka, esimerkiksi maito. Lisäksi on vino pino nitä juttuja, jotka on vain unohtunut tai mitkä on tullut vahingossa syötyä hieman ennakkoon.
Jossain mielessä pidän pääsiäisestä enemmän. Siihen ei (vielä) liity niin paljoa kaupallisuutta ja ulkoista suorittamista. Ajatelkaa nyt tätä joulutouhua... on pakko ostaa sitä ja tätä. On pakko tehdä sitä ja tätä. Sitten itse jouluna on pakko mennä sinne ja tänne ja syödä sitä ja tätä, koska se on PERINNE.
Joulun lukujärjestys on monelle pahuksen tiukka...milloinkohan sitä ehtii oikein lepäämään...
