Sodassa ja rauhassa

Olin tässä hiljattain kutsuntojen avajaisissa. Ne ovat aina yhtä arvokkaita ja juhlavia tilaisuuksia, jotka toteutetaan hyvin sotilaallisesti (mitenkäs muuten). On mukava huomata, että puolustusvoimissa ainakin vielä ymmärretään vielä kirkollisen työn merkitys. Muutoinhan yhteiskunnallisella tasolla uskonnosta on tullut enemmän ja enemmän ylimääräinen juttu, jonka merkitystä ei kunnolla käsitetä.

Armeijassa tietysti ymmärretään uskonnon merkitys monessakin suhteessa. Ensinnäkin, usko ylläpitää toivoa ja positiivista mielialaa, joka on välttämätöntä. Lisäksi, terve uskonto luo hyvän pohjan myös ihmisen mielenterveydelle. Eräs sotaveteraani kertoi, että sotavuosina yksin poterossa ollessa Jumalan puoleen kääntyi lopulta hyvin herkästi. Jos nyt sodassa satuttaisiin olemaan, niin haluaisinpa tietää mihin planeettaan sillä rehellisellä ateistilla olisi yhteys?

Minua edelleen ihmetyttää se, että uskonasioihin on alettu suhtautua entistä nuivemmin virallisellakin tasolla. Ajatellaan nyt esimerkiksi koululaitosta. Luulisi, että puhtaasti psykologiseltakin kantilta katsottuna voidaan perustella se, että terve uskonto todellakin tekee ihmisestä entistä tasapainoisemman.

Meiltä rehellisesti sanottuna puuttuu monesti positiivinen elämänasenne, jota terve uskonnollisuus pystyy kuitenkin tuottamaan. Meillä kaduilla kulkee eläviä kuolleita, joilta puuttuu se elämänilo, jota näkee monissa muissa maissa. Onko uskonto sitten se todellinen elämänilon tuottaja vai löytyykö taustalta myös muita kultturitekijöitä? Itse tietenkin uskon siihen, että nimenomaan terve usko voi auttaa meitä todella paljon. Enhän muutoin tätä työtä edes tekisi.

Oli miten oli, kiitos siitä, että meitä kirkon työntekijöitä vielä arvostetaan ainakin puolustusvoimissa...

Joka kodin paperivuori

Nykyään suuntaus on sellainen, että turhaa paperisaastetta tulisi välttää. Tämä ekologinen ajatus palasi mieleeni tänään, kun katsoin keittiön pöydällä ollutta paperivuorta. Siinä oli jos jonkinmoista lehteä, joista osa on tullut tilattua ihan vapaaehtoisesti. Sitten tulee lehtiä puhtaasti sivutuotteena jonkin kauppaketjun jäsenyyden kautta. Ja kolmantena on vielä ne lehdet, jotka ovat tulleet puhtaasti harhaanjohtamisen tuloksena.

Itse tilattuja lehtiä ovat yleensä sanomalehdet, jotka kuuluu nauttia aamukahvin kanssa. Hesarista tulee luettua uutiset ja sitten paikallislehdestä mainokset ja muut pienemmät jutut. Turha täällä on Citymarketin tai Prisman tarjouksia lukea, kun ei kyseisiä kauppoja ole näillä main ikinä nähty.

Oikeastaan näihin kauppaketjuihin liittyy toinen tolkuttomaan paperisaasteeseen liittyvä tekijä. Sehän on selvää, että kaikenmaanilman bonus- ja etukortit pitää olla, jotta saa alennusta tuotteista, sekä rahaa ja etuseteleitä itselle. Tällä tavoin kauppa voi myös kontrolloida ostostottumuksiasi ja kohdistaa mainonnan juuri sinun mielihaluillesi sopivaksi.
Jäsenyyden mukana tulee jäsenlehti, halusit tai et. Se on lähes puhtaasti mainospitoinen, mutta postilaatikon kyltti "ei mainoksia" ei päde siihen, koska se tulee omalla nimelläsi. Pitää myöntää, että näitä lehtiä ei tule luettua kovin tarkkaan. Sanotaan, että vessalukemiseksi ne kelpaavat siinä vaiheessa, kun hammastahnatuubin ja shamppoopurkin tuoteselosteet on tullut luettua yli kymmenen kertaa. Ilmeisesti kyseisten lehtien tuloa ei voi estää muulla tavoin, kun perumalla koko jäsenyys.
Surullista, sillä meille kannetaan turhaan lehtiä, jotka päätyvät lähes suorilta paperinkeräykseen. Mahdollinen lehden peruutus säästäisi luonnonvaroja sekä postinkantajan selkää ja tätä kautta myös meidän selkää, kun ei tarvitsisi pomppia jatkuvasti paperinkeräyspisteelle ja takaisin.

Kolmas kodin paperivuoren tekijä on syntynyt seuraavan lausahduksen tuloksena: "Leena Sgidgs Lekedkedn- mediasta HEI! Haluamme palkita sinut, pitkäaikaisen asiakkaan puolen vuoden ilmaisilla lehdillä. Saatte itse valita lehden seuraavista vaihtoehdoista..."

Näitä vaihtoehtoja ja muuta puhtaasti harhaanjohtavaa tietoa täytyy kuunnella useamman minuutin ajan, sillä asiakkaalle ei tarjota mahdollisuutta sanoa käytännössä mitään. Kysymys on kuitenkin siitä, että todellisuudessa et ole varmaankaan ollut minkään lehden aikaisempi tilaaja. Et myöskään saa mitää ilmaiseksi, sillä todellisuudessa 20 euron arvoisen vuositilauksen hinta on saanut yhtäkkiä 80 euron hinnan ja siitä myyjä on kaikessa laupeudessaan valmis antamaan lähes puolet pois, jolloin 49 euron vuosimaksu tuntuu lähes lottovoitolta.
Tilaus käy salamannopeasti, mutta peruutus onnistuu vain joko internetin kautta, jolloin joudut maksamaan kuluvan tilauskauden hinnan joka tapauksessa täydellisenä. Välitön katkaiseminen taas edellyttää noin 2 tunnin puhelinsoittoa, eli jonotusta jollain palvelunumerolla. Elämä on joskus vaikeaa ja minkä tahansa tilauksen peruuttaminen vielä vaikeampaa.

Kodin paperivuori on siis suuri! Siitä voi lopulta syyttää vain ja ainoastaan itseään, vaikka kyllä meidän hyväntahtoisuutta käytetäänkin näissä lehtiasioissa julmetun hyvin hyväksi...