Syrjäseutulisää

Pienessä paikkakunnassa on omat etunsa, mutta myös omat huonot puolensa. Eräs huono puoli on kilpailun puute. Tämä tulee esille esimerkiksi kohtuuttomana katsastusmaksuna, kun on vain yksi katsastusasema ja pakollinen palvelu, joka on vuosittain hoidettava.

Ylä-Karjalan seutua riivaa myös suhteellisen korkea polttoaineen hinta. Hintavertailu osoittaa, että tällä seudulla kuulutaan vankasti kalliiden asemien TOP 10 listaan. Karkea laskutoimitus osoittaa, että jos asuisin esimerkiksi edelleen Turun seudulla, olisin säästänyt vuodessa 200 euroa polttoainen hinnassa.

Ennen muinoin maksettiin syrjäseutulisää niille, jotka asuivat maalla. Tässä ajateltiin juuri välimatkoja, palveluiden kalleutta ja sitä, että heikkokuntoinen tieverkosto kulutti autoa nopeammin.

Mutta nyt olen puhunut vasta autoista. Puhutaan vielä jostain muusta, joka liittyy kilpailun puutteeseen. Täällä toimi vähän aikaa kaksi pizzeria/kebab yrittäjää. Tämä aiheutti asiakkaan kannalta toivottua kilpailua. Kummassakin paikassa palvelu oli nopeaa ja annokset hyviä.
Halusin kuitenkin periaatteen vuoksi käyttää tätä uudempaa tulokasta, jotta kilpailutilanne säilyisi. Valitettavasti panostukseni ei riittänyt, koskapa tämä uusi yrittäjä on nyt lopettanut ja vanhemmassa paikassa on palvelu hitusen hitaampaa ja lieneekö hinnatkin taas hieman nousseet.

Minusta tuntuu, että edelleenkin maksetaan syrjäseutulisää. Valitettavasti, maksajina ovat kuluttajat ja saajina palvelun tarjoajat. On maaseudussa kuitenkin paljon hyviä puolia, kuten olen joskus aiemmin kertonut. Joten enpä valittele sitten sen enempää.

Muumibuumi

Kävin lasten kanssa myös Naantalissa ja Muumimaailmassa. Tiesin että tästä tehtävästä en selviä yksin, joten mukana oli myös äitini ja siskoni. Siitä huolimatta töitä riitti kaikille, sillä niin vikkelästi lapset siirtyivät paikasta toiseen. Eläväistä sorttia kun sattuvat olemaan.

Joku on keksinyt kyllä muumeista aika hyvän bisneksen. Pieni saari ihan Naantalin tuntumassa. Tehdään sinne muutamia rakennuksia ja pistetään paksuihin muumipukuihin sonnustautuneet tyypit pomppimaan siellä lasten halattavana. Nämä pukutyypit siis eivät puhu eivätkä pukahda. Ainostaan Pikku-Myy ja Nuuskamuikkunen, kera joidenkin muiden puhuvat.

Joka tapauksessa...tämä lysti maksaa 20 euroa per henkilö...siis lapset myös. Olikos alle neljä vuotiaat ilmaisia vai mitenkös se nyt menikään, mutta kukkaro keveni mukavasti, kun viisi henkeä kävi noin parin tunnin ajan tuolla "houkutusten saarella".

Lapsilla oli tietysti kivaa. Muumitalon tuntumassa oli aikamoinen liuta lapsia vanhempineen. Lapset halasivat ja kättelivät kilvan noita ihmisparkoja, jotka olivat kuuman kesäpäivän kunniaksi pukeutuneet noihin paksuihin pukuihin. Ihan sääliksi kävi.

Vanhemmilla oli täysi työ pitää silmällä lapsia, jotka siinä hötäkässä katosivat vähän väliä näköpiiristä. Jos olisin ennakoinut tilanteen ajoissa, olisin sitonut jotkut isot punaiset rusetit tyttöjemme hiuksiin.

Kaikki meni kuitenkin hyvin, mutta stressaava se kyllä oli. Ensi vuonna menemme sitten johonkin eläintarhaan katsomaan oikeita karvaisia otuksia.