Tuossa edellisessä kirjoituksessa kerroin jo pahasta. Tarkoituksenani ei ole tietenkään olla yltiönegatiivinen kaikissa kirjoituksissani, vaan haluan tällä tavoin ainoastaan havahduttaa itseni ja myös teidät, blogini lukijat siihen, että miten helposti me syyllistymme pahoihin asioihin. Ympäristötekijöillä on itse asiassa hyvin suuri merkitys. Pahoittelen sitä, etten ole laittanut näihin kirjoituksessani mainittuihin tutkimuksiin viitteitä. Tämäkin teksti on osa esitelmää, jonka minun on tarkoitus pitää jossain vaiheessa seurakunnassani.
Avaintekijät pahuudelle
Ihmisillä on vapaa tahto ja sen kautta vapaus tehdä elämässään valintoja. Tämän vuoksi hän kantaa myös vastuun omista teoistaan. Mutta jokaisen ihmisen valintoja muokkaavat myös ympäristötekijät. Me emme useinkaan ymmärrä sitä, kuinka paljon me huomaamattamme saamme sellaisia vaikutteita, jotka vaikuttavat meidän toimintaamme.
Olemme kuulleet tutun sanonnan, että ”Tilaisuus tekee varkaan”. Sanonta on hyvin osuva, sillä ihminen on erityisen altis pahoille teoille kun tietyt ehdot täyttyvät. Käytän seuraavia termejä tässä yhteydessä:
1) Oikeutus
2) Mahdollisuus
3) Näkymättömyys
Oikeutus on luonnollisesti se syy jonka perusteella ihminen tai kokonainen valtio voi toimia tietyllä tavalla. Esimerkiksi varas voi nähdä oikeutuksena sen, että hän tarvitsee jotain mihin hänellä ei yksinkertaisesti ole varaa. Kiusaamisessa (niin kouluissa kuin työpaikoilla) oikeutuksena voi taas olla jokin tietty piirre toisessa ihmisessä, johon on helppo tarttua. Se voi liittyä vaatetukseen, puhetapaan, ulkonäköön yms. Oikeutus voidaan myös valheellisesti kehitellä esimerkiksi ”Mainilan laukauksia” käyttäen. Eli jos muuta oikeutusta ei löydy, niin silloin se vaikkapa keksitään. Ihmisen mielikuvitus pirullisuudessa on valitettavan värikästä.
Mahdollisuus liittyy eräällä tavalla oikeutukseen, mutta tässä kyse on usein siitä, että jokin ulkopuolinen taho tai ympäristö tukevat tai pelkällä piittaamattomuudella mahdollistavat pahan toiminnan. Vaikenemista voidaan pitää vähintään yhtä pahana kuin itse pahaa tekoa, koska vaikenemisen myötä pahan toiminta voi jatkua ja muuttua myös pahemmaksi. Erityisesti kiusaamis- ja hyväksikäyttötapauksissa yhteisössä oleva passiivisuus, hyssyttely ja epäkohtien väheksyminen ja maton alle lakaiseminen tekevät kaiken tuon pahan mahdolliseksi.
Näkymättömyys ei välttämättä ole paras sana kuvaamaan tätä tekijää, mutta yhtä lailla se tarkoittaa nimettömyyttä tai kasvottomuutta, jonka turvin ihminen kykenee tekemään asioita joita hän ei muutoin julkeaisi tehdä. Varastaminen ja ilkivalta perustuvat sille olettamukselle että kukaan ulkopuolinen ei huomaa mitään ja teosta ei näin ollen voi jäädä kiinni. Tänä päivänä ongelmaksi on noussut netissä tapahtuva herjaava ja asiaton kirjoittelu, joka sekin perustuu vahvasti nimettömyyteen, jonka turvin uskalletaan kirjoitella käytännössä mitä tahansa. Kasvottomuus antaa suojan pahan toiminnalle ja siinä mielessä on tavallaan hyvin ristiriitaista se, että meillä oikeuskäsittelyissä sallitaan kasvojen peittäminen, jolloin henkilölle annetaan mahdollisuus verhoutua edelleen tuntemattomaksi (nimenhän voi muuttaa käytännössä koska tahansa) ja tämän myötä paeta vastuutaan vielä rikoksen jälkeenkin.
Oikeutus ja mahdollisuus kulkevat käsi kädessä silloin, kun pahan toiminnalla on yhteisön tai koko yhteiskunnan tuki. Siinä tapauksessa kenenkään ei tarvitse edes samalla tavalla toimia näkymättömästi. Surullinen esimerkki tällaisesta oli natsien juutalaisvainot, jossa järjestelmällisen propagandan avulla ihmisille tarjottiin ensin oikeutusta ja sitten myös mahdollisuutta. Näkymättömyys taas pystyttiin toteuttamaan ilmiantojen avulla, jossa ilmiantajan ja uhrin ei tarvinnut kohdata kasvokkain (esim. oikeudessa). Samanlaista toimintaa tapahtui myös Stalinin vainoissa sekä monissa muissa diktatuureissa ympäri maailmaa.
Ympäristön tuki
Nämä kolme edellä mainittua perustekijää oikeutus – mahdollisuus - näkymättömyys liittyvät siis oleellisesti pahan toimintaan. Ne vaikuttavat lähes huomaamatta taustalla ja ihminen saattaa ajautua tällaiseen tilanteeseen kuin kala verkkoon jos hän ei osaa olla varovainen. Raamatussa käytetään monesti kielikuvaa, jossa pahat asiat ovat kuin ansoja, joihin ihminen saattaa langeta.
Jotta nämä asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, niin tähän kaikkeen on hyvä liittää vielä ympäristö, joka saattaa joko tukea tai ehkäistä pahan toimintaa. Ympäristö voi olla sellaista ympäristöä, jonka me havainnoimme kulkiessamme kadulla. Ympäristön vaikutukseksi voimme lukea myöskin sen mitä me luemme tai katsomme. Yhteiskunta voi luoda kokonaisen kulttuuriympäristön, joka myötävaikuttaa suuresti ihmiseen. Voidaan tietenkin yleisellä tasolla sanoa, että mitä välinpitämättömämpi ympäristö niin sitä helpompi kenen tahansa on toimia väärin.
Voimme ensin ottaa esimerkin aivan normaalista katukuvasta, joka vaikuttaa ihmisen toimintaan. Rempallaan oleva ympäristö ajaa ihmiset helpommin varastamaan tai rikkomaan. Harvalle tulisi mieleen kivittää ikkunanruutuja tai varastaa avonaisesta autosta tarvikkeita omakotitaloalueella. Sehän on väärin! Mutta jos nämä talot tai autot sijaitsevat esimerkiksi rähjäisillä takakujilla tai teollisuusalueella, niin tämä kaikki muuttuisi huomattavasti helpommaksi. Teot ovat edelleen yhtä lainvastaisia, mutta ympäristö luo kuvitelman, että teot ovat vähemmän kiellettyjä, kun kaikki on ympäristössä vähän niin ja näin. Kuinka monessa kaupungissa on lopulta oivallettu tämä asia, että siisteys todellakin voi vähentää rikollista käyttäytymistä? Aikuiset ihmiset eivät tietenkään kovinkaan usein harrasta vandalismia, mutta varastaminen on jo huomattavasti houkuttelevampaa. Kuten jo aiemmin totesimme, niin ihmisen on hyvin helppoa löytää oikeutus väärille teoilleen. Teoille saatava oikeutus löytyy vielä helpommin kun siihen saa ympäristöltä näennäisen tuen: ”Eihän täällä ketään kiinnosta nämä asiat, kun kaikki on muutenkin miten sattuu.”
Kuten edellä on todettu, niin ihmisen tunne siitä että hän voi tehdä jotain moraalitonta kasvaa kun hän kuvittelee olevansa huomaamaton. Psykologit ovat kokeissaan huomanneet, että valaistuksen himmentäminen aiheutti sen, että oppilaiden halu huijata kokeissa kasvoi. Sama tapahtui siinäkin tapauksessa, että nämä käyttivät aurinkolaseja, jolloin heille syntyi kuvitelma pimeämmästä tilasta. Aurinkolasien käyttö ei kuitenkaan liity pelkästään siihen, että sen käyttäjä näkee kaiken ympäristön hämärämpänä. Aurinkolasit peittävät silmät ja osan kasvoista, jolloin kyse on tavallaan naamioitumisesta, joka osaltaan lisää kuvitelmaa siitä, että siitä ei voi jäädä kiinni, jonka myötä vastuullisuuden tunne taas vähenee.
Mutta ihmisen toimia eivät johdattele pelkästään siistit tai rähjäiset kadut. Me imemme vaikutteita esimerkiksi radiosta, televisiosta ja internetistä. Tietyt ohjelmat voivat muuttaa ihmisen mielialaa siten, että hän tekee esimerkiksi rohkeampia valintoja. Tässä nyt ei tietenkään ole sillä tavoin mitään uutta, sillä mainoksethan perustuvat juuri siihen, että ihmiset muuttaisivat kulutustottumuksiaan. Mutta televisio-ohjelmat voivat rohkaista myös tekemään syrjähyppyjä tai muutoin arveluttavia asioita. Ihminen varmasti tiedostaa, että monet ohjelmat ovat fiktiivisiä, mutta siitä huolimatta ne saattavat virittää ihmisen vapaamielisempään tai huolettomampaan mielentilaan, jolloin ihminen toimii eri tavoin mitä normaalitilassa. Kyse on tässäkin tapauksessa niistä kahdesta voimasta, jotka kamppailevat ihmisen sisällä. – ”Haluanko saada nopeasti jonkin hyödyn itselleni, vai pitäisikö sittenkin ajatella hieman pitemmälle?” Tätä ajatusmallia voi soveltaa niin varastamiseen kuin valehteluun. Liikkeelle paneva voima on silloin itsekkyys, jossa omat hetkelliset hyödyt käyvät kaiken muun edelle, tai niin kuin Basileios Suuri on sen sanonut: ” Helppo, vailla kurinalaisuutta oleva elämä johtaa nautintoihin, joista pääsee nauttimaan nyt, ei myöhemmin”.
Kaupalliset mainokset ajavat meitä juuri siihen tilaan, jossa kaikesta tulisi nauttia juuri nyt, eikä myöhemmin. Se on tämän maallistuneen maailman laki. Mutta tämä kaikki ei jää tähän, vaan ihminen omaksuu myös muita kuin kaupallisia asioita. Eräässä tutkimuksessa tietynlaisen TV-ohjelman katsominen sai ihmiset toimimaan sen jälkeen tavanomaista epärehellisemmin. Meillä on tietenkin selvää, että esimerkiksi jännittävät ohjelmat saavat ihmisen levottomaksi ja voivat näin ollen tuhota yöunet ja aiheuttaa jopa hetkellistä ahdistusta. Mutta media voi pitkällä aikavälillä muokata jopa ihmisten moraalikäsityksiä ja asenteita monia asioita kohtaan. Erityisesti lapset ja nuoret ovat hyvin herkkiä median antamille vaikutteille.
