KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

torstai 13. syyskuuta 2012

Ristin ylentäminen (opetuspuhe)



Vietämme tänään Pyhän Herran Ristin juhlaa. Risti on yksi kristillisen julistuksen perusasioista ja joka paikassa mistä löydämme kristittyjä, on myös Herran Risti näkyvästi esillä.

Mutta miksi juuri rististä tuli meille kristityille tuo niin keskeinen merkki? Päivän evankeliumiluku kuvaa meille ristiinnaulitsemisen tapahtumat. Miten tuosta suunnattoman kärsimyksen ja nöyryytyksen välineestä voi tulla meille suoranaisen ylpeyden väline?

Kun Kristus omassa julistuksessaan ensi kerran puhui ristin kantamisesta Hänen seuraamisensa edellytyksenä, niin se oli varmasti käsittämätöntä puhetta kaikille. Miksi Kuninkaan ja Vapahtajan seuraaminen voisi edellyttää sen välineen kantamista, jonka tarkoituksena oli tuottaa häpeää, tuskaa ja kuolemaa?

Kuitenkin Kristus joutui kokemaan ristin kärsimyksen ja niin joutuivat niin monet hänen opetuslapsistaan ja muista seuraajistaan kokemaan häpeän ja jopa marttyyrikuoleman. Ja tämä on jatkunut läpi myöhempien vuosisatojen.

Kristus julisti totuutta. Tuota totuutta eivät fariseukset ja kirjanoppineet kyenneet kuulemaan, vaan he kielsivät sen. Ja he eivät pelkästään kieltäneet sitä, vaan halusivat raivata sen julistajan pois, jotta he saisivat olla rauhassa. Näin he tekivät Kristukselle, aivan kuten he olivat tehneet niin monille profeetoille ennen häntä. Katumuksen ja kääntymyksen sijaan he vajosivat yhä syvemmälle pimeyteen.

Kristus on sanonut, että meistä jokainen joutuu kantamaan oman ristinsä. Toisin sanoen jokainen meistä joutuu kärsimään ja kokemaan vastoinkäymisiä. Joskus tuntuu aivan siltä, että viattomat ja erityisesti uskovaiset joutuvat kärsimään enemmän kuin ne, jotka syntiensä vuoksi ansaitsisivat enemmän kärsimyksiä tässä ajallisessa elämässä.

Kärsimys on tämän langenneen maailman seuraamusta, sillä paratiisissa ei ollut kärsimystä. Puun kautta tuli synti ja kärsimys tähän maailmaan. Ja synnin ja pahuuden seuraamukset eivät ikinä ole reiluja meitä ihmisiä kohtaan. Pahan seurauksena usein juuri viattomat joutuvat kärsimään. Paha ei ole koskaan reilu hyvää kohtaan!

Mutta kuten aiemmin jo todettiin, että puun kautta tuli synti ja kärsimys tähän maailmaan, niin myös puun kautta sen merkitys on muuttunut. Kristus kärsi meidän puolestamme ja nosti meidät pois pysyvän ja iankaikkisen kärsimyksen tilasta. Siihen nähden nämä ajalliset kärsimykset eivät ole kuin pientä hetkellistä tuskaa, jonka hyvitys on iankaikkisuudessa ylittää koko käsityskykymme.

Kristus teki tyhjäksi kuoleman ja muutti myös meidän käsityksemme kärsimyksestä aivan toisenlaiseksi. Sen todistaa jo se, että niin monet ihmiset ovat vapaaehtoisesti menneet marttyyrikuolemaan. He eivät ole pelänneet sitä suunnatonta kipua ja tuskaa, jonka heidän vakaumuksensa aiheutti, sillä heidän katseensa oli suunnattuna jo kohti Kristusta.

Risti ja siihen liittyvä kärsimys ovat varmasti olleet kautta aikojen monen mielestä pelkkää hulluutta ja sen merkitystä eivät voi ymmärtää kuin ne, jotka uskovat sen merkitsevän voittoa. Yhä uudestaan ja uudestaan nousevat esille ne voimat, jotka eivät kestä totuutta ja jotka painavat kristittyjä alas, joko aivan ruumiillisesti tai sitten henkisesti.

Me joudumme tänä päivänä todistamaan sitä, kuinka Kirkkoa ja kristittyjä pistetään halvalla esimerkiksi julkisuudessa. Onko tässä kaikki, vai mitä kaikkea on vielä odotettavissa? Meidän ei joka tapauksessa tule lannistua siitä, sillä maailma ei voi käsittää totuutta. Se ei käsittänyt sitä Kristuksen omasta suusta, eikä se tule käsittämään sitä meidän suusta, jotka yritämme toimia Hänen opetuksensa mukaan.

Totuuden vastustajat eivät koskaan ole reiluja. Mutta siitäkin huolimatta meillä ei ole mitään syytä huoleen. Risti on voiton merkki ja se itsessään kertoo siitä, että kuolema on kukistettu. Millaisia tahansa ovatkaan ne kärsimykset ja vastoinkäymiset elämässämme, niin niiden merkitys on lopulta mitätöitynyt. Kaikki saa uuden merkityksen Kristuksessa ja lopullisen kirkastumisen Hänen toisessa tulemisessaan ja iankaikkisuudessa.

Kaiken tämän vuoksi Kristuksen Ristin päivä on meille kristityille aina voiton päivä. Ristin kautta tuli ilo kaikkeen maailmaan ja tuota iloa ei Kristuksen oman lupauksen mukaisesti kukaan voi meiltä riistää!