Kristus nousi kuolleista!
Kuulimme juuri evankeliumin,
jossa Kristus parantaa miehen, joka oli ollut 38 vuotta halvaantuneena. Tämän
vuoksi tätä sunnuntaita kutsutaan myös nimellä "Halvaantuneen
sunnuntai".
Evankeliumin tapahtumat
sijoittuvat Bethesdan lammikolle, jonka äärellä oli suuri joukko sairaita
ihmisiä. Itse asiassa paikannimi Bethesda tarkoittaa "armon taloa" ja
tätä se myös oli. Aika ajoin Herran enkeli laskeutui alas ja kuohutti lähteen,
ja ensimmäisenä siihen menevä parantui. Kysymys oli todellakin "armon
huoneesta" ja suuresta Herran ihmeestä.
Tätä ihmettä oli odottanut myös
38 vuotta halvaantuneena ollut mies. Valitettavasti, hän ei ollut tuona aikana
ikinä ehtinyt ajoissa lähteelle. Näin hän myös vastasi Kristukselle:
"Herra, minulla ei ole
ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän
sinne, joku toinen ehtii ennen minua."
[Joh. 5: 7]
Kristus kysyi mieheltä, että
halusiko tämä parantua. Saatuaan myöntävän vastauksen Hän sanoi miehelle:
"Nouse, ota vuoteesi ja kävele!"
[Joh. 5:8]
Miksi Kirkko juuri tänä päivänä
muistuttaa meitä tästä ihmeestä, jossa Kristus paransi halvaantuneen? Kaksi
edellistä sunnuntaipäivää; Tuomaan ja Mirhantuojien sunnuntait, ovat
koskettaneet läheisesti ylösnousemusta, jonka riemujuhlaa me siis edelleen
vietämme. Miksi nyt sitten palaamme ajassa paljon taaksepäin; Kristuksen
maanpäällisen työn varhaisvaiheisiin ja tähän ihmeeseen?
Kysymys on edelleen Kristuksen
ylösnousemuksesta ja siitä, että Hän on koko maailman Vapahtaja. Kysymys on
Hänestä, joka on kuollut, mutta sitten noussut ylös kuolleista. Hänestä joka on
voittanut kuoleman. Kristuksella on kaikki valta meihin ihmisiin. Toki Hän,
joka on kuoleman voittanut voi myös parantaa ihmisen ruumiilliset sairaudet.
Niin Hän teki myös evankeliumin halvaantuneelle miehelle.
Meille siis osoitetaan tämä
Jeesuksen parantamisihme ja muistutetaan, että oli täysin luonnollista, että
Jumalan Pojalla on valta muuttaa asioita, jotka meidän ihmisten mielestä ovat
mahdottomia.
Tässä yhteydessä on kuitenkin
syytä palata tarkastelemaan erästä yksityiskohta, joka saattaa tuntua meistä
hyvin oudolta. Kristushan kysyi tuolta halvaantuneelta, että ”Tahdotko tulla
terveeksi?”
Miksi Kristus halusi kysyä 38
vuotta halvaantuneena olleelta, että halusiko tämä parantua. Eikö tällaisen
vastauksen pitäisi olla kuitenkin vähintäänkin itsestäänselvyys, jota ei
tarvitsisi edes erikseen kysyä?
Mutta asiat eivät kuitenkaan ole
niin itsestään selviä, vaikka tältä ne saattaisivatkin näyttää. Ensinnäkin,
Jumala ei halua toimia vastoin ihmisen vapaata tahtoa. Aloitteen tulee kaikessa
lähteä liikkeelle ihmisestä itsestään. Suhteemme Jumalaan ja kaikkeen, mikä
liittyy uskonelämään, tapahtuu siis omasta vapaasta tahdostamme.
Tämän syystä esimerkiksi
avioliittoon vihkimisessä kysytään nuo kysymykset, joissa tiedustellaan, että
onko vihkiparilla hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli avioitua. Tai yhtä lailla
kirkkoon liittyvältä kysytään ennen mirhallavoitelua, että haluaako tämä
liittyä ortodoksiseen kirkkoon.
Kirkon piirissä ei voi olla
pakkoa, uhkailua tai kiristystä, sillä kaiken tulisi lähteä liikkeelle ihmisen
omasta vapaasta tahdosta. Tämän vuoksi Kristuskaan ei vain parantanut tuota
halvaantunutta, vaan hän kysyi tältä, että halusiko hän parantua.
Me voimme pohdiskella tätä samaa
asiaa vielä silläkin tavoin, että haluaako ihminen omasta tahdostaan muuttaa
sitä tilaa, jossa hän elää sillä hetkellä? Olisiko tuolle 38 vuotta halvaantuneelle
lopulta ollut niin helppoa nousta ylös kävellä omin jaloin ihmisten keskuudessa
ja ryhtyä ansaitsemaan elantoa jollain tavalla, mistä hän ei aikaisemmin ollut
tiennyt mitään.
Voimme myös tutkia asiaa
hengellisesti ja kysyä, että onko ihmisen lopulta niin helppoa luopua entisestä
elämästä ja ryhtyä toimimaan täysin uudella tavalla?
Tämän saman kysymyksen Jumala on
osoittanut jokaiselle meistä: ”Tahdotko tulla terveeksi?”
Me vaadimme Jumalalta mitä
moninaisimpia asioita, mutta samaan aikaan unohdamme katsahtaa peiliin ja kysyä
itseltämme, että ”Haluanko minä todella tätä, mitä pyydän?”
Voimmeko pyytää Jumalalta
asioita, jos me itse emme todella halua sitä tai emme ole yksinkertaisesti
valmiita siihen?
Ihminen voi olla hengellisesti
halvaantunut, jolloin hän ei halua pyrkiä lähemmäksi Jumalaa. Kristus auttaa
meitä tässä kaikessa, mutta meiltä itseltämme todellakin vaaditaan pientä
vaivannäköä. Sitä, että todellakin täydestä sydämestä ja täydellä ymmärryksellä
käännymme Jumalan puoleen ja haluamme parantua.
Päivän kirkkoveisunkin sanat
muistuttavat meitä näistä asioista seuraavasti:
"Paranna oi Herra,
jumalallisella hoivallasi moniin synteihin ja kelvottomiiin tekoihin
halvaantunut sieluni, niin kuin sinä muinoin paransit halvaantuneen miehen,
että minä pelastettuna veisaisin sinulle: Laupias Kristus, kunnia olkoon sinun
voimallesi." [päivän tropari]
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
