Meidän pitää hyväksyä se, että ihmisen tieteellisetkin tiedot ja taidot ovat Jumalan meille antamia lahjoja, jotka auttavat meitä ymmärtämään monia asioita paremmin. Tämän vuoksi palaankin taas tuttuun aiheeseen, eli pastoraalipsykologiaan.
Psykologia auttaa ymmärtämään ihmismieltä ja sitä, että miksi ihminen saattaa toimia juuri tietyllä tavalla jossakin tilanteessa. Ihmisen uskonnollisuuttakin on tutkittu psykologian näkökulmasta. Liikun siinä mielessä vaarallisilla vesillä, että toisen ihmisen uskonnollisia motiiveita ei voi selittää tuosta vain, mutta aion kuitenkin esittää muutamia näkökohtia.
Ihminen osallistuu kirkolliseen toimintaan, koska:
1) Hän saa siitä jotain ulkoista hyötyä. "Menen näyttämään itseäni muille ja samalla katsomaan ketäs muita siellä on." - "Haluan toimia seurakunnallisissa luottamuselimissä, koska saan sillä tavoin hilattua sosiaalista statustani ylös".
Tällaista, kaukana kristillisistä ihanteista olevaa motivaatiota on olemassa, mutta onneksi vähenevässä määrin. Kristillisyys on ainakin Suomessa kärsinyt jo jonkinlaisen inflaation (kiitos maallistumisen), jonka vuoksi uskonnollista aktiivisuutta ei harjoiteta pahemmin ulkoisen statuksen vuosi. Siinä mielessä väki vähenee ja laatu paranee.
2) Hän uskoo siihen totuuteen, jota kirkko julistaa ja haluaa toimia sen kannustamana. Tämä on tietysti parempi vaihtoehto jo ihan kristillisesti, koska ihmisen toimintaa ohjaavat muut kuin ulkoiset motiivit.
Tässäkin on kuitenkin vaaransa. Ihminen saattaa lukkittua väärälla tavalla toimintaan, jolloin hänestä voi tulla uskonnollisesti fanaattinen ja hyvin farisealainen.
3) Hän on "ikuinen etsijä". Ihminen janoaa aina vain enemmän ja hän pohtii asioita hyvin syvällisesti. Tällaiselle ihmiselle ei riitä yksi selitys, vaan hän haluaa tietää enemmän.
Ikuinen etsijä ajattelee luovasti ja kykenee uudistamaan kirkollista toimintaa hyvällä tavalla. Kuitenkin, hallitsemattomana tämä voi johtaa harhateille, jonka vuoksi monet harhaopit ovat syntyneet näiden ikuisten etsijöiden toimesta.
Ihmiset ovat omine motiiveineen erilaisia ja kuitenkin kirkon ovet ovat kaikille avoinna. Olisi hyvin kärjistettyä väittää, että joku toimisi juuri tietyllä edellä mainitulla tavalla. On kuitenkin tärkeää, että pohdimme uskontoa myös psykologian kantilta, koska se auttaa meitä ymmärtämään ihmistä ja hänen tarpeitaan uudella tavalla.
LÄHDE: