Otsikoissa on ollut taas viime aikoina paljon ikäviä uutisia. Viimeisimpänä joidenkin hoivakotien kurja tilanne. Nämä ikävät uutiset eivät ole kaikessa kauheudessaan tulleet ainakaan minulle yllätyksenä. Syy on hyvin yksinkertainen: Siellä missä halutaan ainoastaan ajatella mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä, niin hintana on silloin laadun heikkeneminen.
Tässäkin tapauksessa yhtälö on ollut yksinkertainen: vähennetään henkilökuntaa, jotta saadaan säästöjä ja vajaalla henkilökunnalla palvelun laatu heikkenee.
Ja tätä samaa selkeää kaavaa on toteutettu hyvin monissa paikoissa. Esimerkiksi monissa virastoissa ja liikelaitoksissa henkilökunnan vähennys näkyy siinä, että asiakaspalvelun laatu heikkenee. Jos soitat vaikka puhelinneuvontaan, niin jonottamisen lisäksi saatat saada lukuisia kannustuksia hoitaa asiaa omatoimisesti verkkopalvelujen kautta. Tämä “tee se itse” - neuvo on ihan tuttua monissa muissakin paikoissa.
Valitettavasti ikääntyneempi väestö ei tästä neuvosta saa paljoa iloa. Ja ei se verkkopalvelujen käyttö ole kiinni pelkästään iästä tai nettitaidoista. Kyllä minäkin tietyissä asioissa haluan henkilökohtaista palvelua ja vastauksia sellaisiin epäselviin asioihin joihin ei löydy selkeitä ohjeita netistä.
Asiakaspalvelun heikkeneminen aiheuttaa turhautumista. Aivan samalla tavoin kuin VR:n tai Postin myöhästelyt. Näiden kahden firman maine on aika hyvin kärsinyt viimeisten vuosien aikana. Uskaltaisin väittää, että syy tähän voi liittyä näihin säästöihin (eli henkilövähennyksiin) ja nimenomaan siihen, että puksutetaan eteenpäin taloudellinen hyöty edellä. Junien myöhästelyissä ihmisillä on tapana hokea, että “talvi yllätti” tai että “ennen vanhaan kalusto oli luotettavampaa”. Kenties näin, mutta siihen liittyy myös se yksinkertainen asia, että vaihdevikoja tai muita kalusto-ongelmia ei tulisi niin paljoa jos olisi tarpeeksi henkilökuntaa huoltamassa ja hoitamassa niitä. Sama periaate pätee katujen kunnossapitoon yms. Kovia talvia on ollut ennenkin ja jos kerran ilmastonmuutoksen tuomat lumisemmat talvet kerran tiedostetaan, niin silloin pitäisi kalustoa ja henkilökuntaa lisätä. Kyse ei ole yllätyksistä vaan säästöistä, jotka taas aiheuttavat laadun heikkenemistä.
Näiden edellä olevat ongelmat aiheuttavat ensisijaisesti turhautumista, mutta hoivakotien resurssipulat taas luovat hengenvaarallisia tilanteita. Ehkä siksi niistä keskustellaan nyt paljon vakavampaan sävyyn. Mutta vakavaan sävyyn keskustelu ei riitä, ellei palkata lisää ihmisiä hoitamaan näitä tärkeitä töitä. Säästöt nähdään yleensä ainoana vaihtoehtona siinä että pystytään olemaan kilpailukykyisiä. Jos suunta on tämä, niin mitä kaikkea on vielä luvassa?
Näen tässä kaikessa yhtymäkohdan evankeliumin opetukseen. Kristus on sanonut, että emme voi palvella Jumalaa ja mammonaa (rahaa / omaisuutta) samanaikaisesti. Jumalan palveleminen on itse asiassa aina myös lähimmäisen palvelemista. Jos siis ihminen palvoo mammonaa, niin hän kääntää selkänsä silloin myös lähimmäisillensä. Eli jos halutaan enemmän taloudellista voittoa, niin se on aina joltain toiselta pois. Viimeaikaisten otsikoiden perusteella siis hoivakotien vanhuksilta pois. Vaikka tämänpäivän uskontoallergisessa yhteiskunnassa Kristuksen opetuksen esiintuominen on välillä hyvinkin vaikeaa, niin siitä huolimatta on pakko todeta se tärkeä asia: Jos noudattaisimme Kristuksen opetusta, niin tässä maailmassa olisi asiat paljon paremmin!
