Mutta mitä tuo käsite oikein uskova sitten tarkoittaa?
Se tarkoittaa sitä, että me uskomme, että Ortodoksinen kirkko on säilyttänyt ja säilyttää edelleen Kristuksen opetuksen ja apostolisen uskon muuttumattomana ja oikeana. Pelkkä säilyttäminen ei riitä, vaan velvollisuutena on myös varjella sitä.
Liian usein tämän periaatteen säilyttäminen ja varjeleminen on aiheuttanut sen, että ortodokseja syytetään vanhoillisiksi, jotka eivät kykene mihinkään muutokseen. - Kuitenkin Kirkko muuttuu ja elää tässä ajassa. Oppi ja usko on sama, mutta se tuodaan esille uudella tavoin ja uusin keinoin, jotta kunkin aikakauden ihminen kykenee sen parhaimmalla tavalla vastaanottamaan. Myös kulttuuriset taustat muovaavat ortodoksisuuden yleisilmettä, joka näkyy esimerkiksi ikoneissa, kirkkoarkkitehtuurissa, kirkkomusiikissa jne. Tästä huolimatta Kirkon toiminnan perusperiaate on yksiselitteinen: Kirkon tehtävänä on muuttaa ihmistä, jotta hänelle olisi parhaimmat edellytykset pelastukseen!”
Päinvastainen toiminta taas on sitä, että ihminen muovaa Kirkosta itselleen mieleisensä, jolloin mahdollisuudet pelastukseen voivat oleellisesti huonontua. Itse asiassa kyse ei ole vain Kirkon muovaamisesta itselleen sopivaksi, vaan itse Jumalan muuttamisesta. Joku voisi tässä kohden viisastella, että eikö ihminen on aikojen saatossa kehittynyt ja viisastunut, jolloin hänellä on oikeus muuttaa käsitystään siitä millainen Jumala on? Tavallisuudesta evoluutiosta ja ihmiskunnan viisastumisesta poiketen uskonnollinen kehitys ei ole läheskään aina samansuuntaista, vaan maallistumisen myötä ihmisen käsitys Jumalasta on heikentynyt. Eli ihminen on tuon 2000 vuoden aikana hengellisessä mielessä taantunut. Jumalan tunteminen ja Jumalan tahto on se, minkä Kristus 2000 vuotta sitten saattoi kaikessa täyteydessään ihmiskunnan tietoon ja jota apostolit välittivät eteenpäin.
Miksi Kristus ilmestyi juuri 2000 vuotta sitten? Syy on siinä, että ihmiskunta oli silloin kehittynyt siihen pisteeseen, että se saattoi ottaa vastaan kaiken sen mikä liittyi Jumalan tuntemiseen. Jumala on tehnyt itseään tiettäväksi koko ihmiskunnan historian ajan. Ei vain siinä vaiheessa kun Kristus tuli ihmisten keskelle. Eräs kaikkein kauneimmista tähän liittyvästä kuvauksesta on antanut pyhä Basileios Suuri, jonka eukaristiarukouksen ote kuuluu seuraavasti: “Sinä, oi Hyvä, et kääntynyt lopullisesti pois luodustasi, jonka luonut olit, etkä unohtanut kättesi tekoa, vaan olet armosi laupeudesta monella tapaa etsiskellyt häntä: olet lähettänyt profeettoja, olet tehnyt voimallisia tekoja pyhiesi kautta, jotka kussakin sukupolvessa ovat Sinua kelvollisesti palvelleet; Sinä olet puhunut meille Sinun palvelijaisi profeettain suun kautta edeltä ilmoittaen meille tulevan pelastuksen, olet antanut meille lain avuksemme, olet asettanut suojelusenkelit; mutta kun ajat olivat täyttyneet, niin Sinä puhuit meille itse Pojassasi, jonka kautta olet maailmatkin luonut.”
Aikamme murhenäytelmä on siinä, että sen sijaan, että tätä opetusta ja Jumalan tahtoa olisi varjeltu ja noudatettu, niin monissa paikoissa sitä alettiin muokkaamaan sillä perusteella, jotta elämä muuttuisi helpommaksi ja mukavammaksi. Joissakin tilanteissa näihin uskon perusasioihin on kajottu ainoastaan sillä perusteella, että ne ovat 2000 vuotta vanhoja. Uskon kehitystä ei voi, eikä ole tarkoitus yrittää kehittää maallisten ihanteiden tai aatteiden mukaan.
